Judit (apokr.) 3

₁Rannikon kansat lähettivät sanansaattajia pyytämään rauhaa. Heidän viestinsä kuului näin: ₂»Me, suurkuningas Nebukadnessarin palvelijat, makaamme maassa sinun edessäsi. Tee meille niin kuin hyväksi näet. ₃Kaikki talomme ja kylämme, kaikki vehnäpeltomme, karjalaumamme, lampaamme, leirimme ja laitumemme ovat sinun käytettävissäsi – tee niille tahtosi mukaan. ₄Kaikki kaupunkimme ovat sinun, niiden asukkaat ovat sinun orjiasi. Tule ja tee heille niin kuin katsot hyväksi tehdä.»

₅Miehet tulivat Holoferneksen luo ja esittivät hänelle tämän viestin. ₆Holofernes marssi joukkoineen alas rannikolle, asetti linnoitettuihin kaupunkeihin oman varusväkensä ja valitsi kustakin niistä miehiä joukkojensa vahvistukseksi. ₇Kaikkialta, sekä kaupungeista että maaseudulta, tultiin häntä vastaan seppele päässä, tanssien ja rumpua lyöden.

₈Mutta Holofernes repikin maahan heidän pyhäkkönsä ja kaatoi heidän uhrilehtonsa. Hän oli näet saanut tehtäväkseen hävittää tämän seudun jumalat, jotta kaikki kansat palvelisivat yksin Nebukadnessaria ja kaikki heimot kaikilla kielillä huutaisivat häntä avuksi jumalanaan. ₉Holofernes saapui sitten Jisreelin tasangon reunamille lähelle Dotania, joka on Juudean suuren vuoriharjanteen juurella, ₁₀ja leiriytyi siellä Geban ja Skythopoliin välille. Hän pysyi leirissä kuukauden päivät hankkiakseen joukoilleen riittävästi muonaa ja varusteita.