1Kun teltoissaan olevat sotilaat kuulivat, mitä oli tapahtunut, he tyrmistyivät. 2He joutuivat kauhun valtaan, eikä yksikään jäänyt toisen rinnalle, vaan kaikki säntäsivät tiehensä ja pakenivat eri suuntiin tasangon ja vuorten teitä. 3Nekin, jotka olivat asemissa Bait-Ilajaa ympäröivillä vuorilla, lähtivät pakoon.
Silloin israelilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa; jokainen asekuntoinen mies lähti mukaan. 4Ussia lähetti Bait-Mestaimiin, Hobaan ja Kolaan ja kaikille israelilaisseuduille sananviejiä kertomaan tapahtuneesta, jotta kaikki viivyttelemättä kävisivät vihollisten kimppuun ja tekisivät heistä selvän.
5Kun viesti tavoitti israelilaiset, he hyökkäsivätkin yksissä tuumin vihollisia vastaan, ajoivat heitä takaa ja tappoivat heitä vielä Hobassakin. Jerusalemista ja kaikkialta vuorimaasta tuli joukkoja mukaan, kun ihmiset kuulivat, mitä vihollisten leirissä oli tapahtunut. Toisella suunnalla hyökkäsivät Gileadin ja Galilean miehet vahvoin joukoin, ja he tunkeutuivat aina Damaskoksen seudulle saakka.
6Kaupunkiin jääneet Bait-Ilajan asukkaat hyökkäsivät assyrialaisten leiriin, ryöstivät sen ja saivat haltuunsa suuret rikkaudet. 7Loppu jäi niille israelilaisille, jotka vihollisensa lyötyään palasivat takaisin. Vuorimaan ja tasangon kylät ja talot saivat paljon saalista, sillä tavaraa oli valtavia määriä.
Kansa ylistää Juditia
8Ylipappi Jojakim ja Israelin kansan vanhimpien neuvosto, joka kokoontui Jerusalemissa, tulivat katsomaan kaikkea sitä hyvää, mitä Herra oli tehnyt Israelille. He halusivat myös tavata Juditin ja esittää hänelle tervehdyksensä. 9Juditin luo tultuaan he ylistivät häntä yhteen ääneen ja sanoivat: »Sinä olet Jerusalemin kunnia ja Israelin ilo, koko kansamme ylpeyden aihe. 10Sinun kätesi sai aikaan kaiken tämän, sinä teit suuria Israelille, ja sinun tekosi on Jumalalle mieluinen. Siunatkoon kaikkivaltias Herra sinua ikuisesti.» Koko kansa sanoi: »Aamen.»
11Kolmenkymmenen päivän ajan kansa ryösti leiriä. Juditille annettiin Holoferneksen teltta sekä kaikki hänen pöytähopeansa, vuoteensa ja maljansa ja kaikki hänen muut tavaransa. Judit otti ne vastaan ja köytti kuorman muulinsa selkään, ja hän valjasti vaununsa ja kokosi loput tavarat niihin.
12Kaikki Israelin naiset tulivat juoksujalkaa paikalle nähdäkseen hänet, ja he ylistivät häntä ja tanssivat hänen kunniakseen. Judit otti lehteviä oksia ja jakoi niitä naisille, jotka olivat hänen kanssaan. 13Hän ja hänen seuralaisensa seppelöivät itsensä oliivipuun lehvillä, ja hän kulki kaikkien muiden edellä ja tanssi naisista ensimmäisenä. Kaikki Israelin miehetkin liittyivät kulkueeseen; ase kädessä ja seppele päässä he lauloivat ylistyslauluja.
Juditin laulu
14Koko Israelin kansan edessä Judit viritti ylistyslaulun, ja kaikki yhtyivät siihen täydestä sydämestä.
