Judit neuvoo maanmiehiään
1Judit sanoi kaupungin asukkaille:
»Kuulkaa minua, veljet! Ottakaa tämä pää ja ripustakaa se muurinharjalle. 2Kun sitten aamu koittaa ja aurinko nousee maan ylle, ottakaa kukin aseenne ja varusteenne, valitkaa itsellenne johtaja ja lähtekää ulos kaupungista viimeistä asekuntoista miestä myöten. Olkaa hyökkäävinänne alas tasangolle assyrialaisten etuvartioita vastaan, vaikkette teekään niin. 3»Nuo assyrialaiset keräävät kaikki aseensa ja lähtevät kiireesti pääleiriin herättämään päällikkönsä, ja kun päälliköt rientävät Holoferneksen teltalle, he löytävät hänen ruumiinsa. Silloin he joutuvat pelon valtaan ja pakenevat. 4Lähtekää heidän peräänsä, te ja kaikki tämän seudun israelilaiset, ja tappakaa heidät, minne ikinä he menevätkin. 5Mutta ennen kuin tämän teette, kutsukaa tänne ammonilainen Ahior. Hän saa nähdä ja tunnistaa sen, joka halveksi Israelin kansaa ja lähetti hänet itsensä tänne kuolemaan meidän kanssamme.»
6Ahior kutsuttiin paikalle Ussian talosta. Kun hän tuli ja näki Holoferneksen pään erään kansanjoukossa seisovan miehen kädessä, hän pyörtyi ja kaatui maahan. 7Hänet nostettiin pystyyn, mutta hän heittäytyi Juditin jalkoihin, kumarsi hänen edessään maahan saakka ja sanoi: »Siunattu olet sinä, siunatuin kaikissa Juudean majoissa ja kaikkien kansojen keskuudessa! Kun kansat kuulevat sinun nimesi, ne vapisevat pelosta. 8Kerro minulle, mitä olet näinä päivinä tehnyt.» Siinä kansan keskellä Judit sitten kertoi Ahiorille kaiken, mitä oli tehnyt, kaupungista lähdöstään siihen hetkeen saakka, kun hän nyt puhui heille.
9Kun Judit oli päättänyt kertomuksensa, kansa alkoi riemuita suureen ääneen ja ilohuudot kaikuivat kaupungissa. 10Saatuaan tietää, mitä kaikkea Israelin Jumala oli tehnyt, Ahior uskoi lujasti Jumalaan ja ympärileikkautti itsensä. Näin hänet otettiin Israelin kansan joukkoon, ja siihen hänet luetaan vielä tänäkin päivänä.
Piirittäjät kärsivät tappion
11Kun päivä valkeni, Holoferneksen pää ripustettiin muurille. Kaikki tarttuivat aseisiinsa ja lähtivät osastoittain laskeutumaan vuoren rinnettä. 12Tämän nähdessään assyrialaiset lähettivät sanan esimiehilleen, ja nämä menivät sekä alempien että ylempien päälliköiden luo. 13Miehet menivät komentoteltalle ja sanoivat Holoferneksen taloudesta vastaavalle eunukille: »Herätä meidän herramme! Nuo orjat tulevat ehdoin tahdoin tänne alas taistelemaan meidän kanssamme. Sillähän heistä päästään!»
14Bagoas meni telttaan ja koputti ovenpieleen, sillä hän luuli herransa olevan makuulla Juditin kanssa. 15Kun mitään vastausta ei kuulunut, hän avasi oven ja meni makuuhuoneeseen. Silloin hän näki Holoferneksen: tämä lojui korokkeella vuoteen vieressä, ja hänen päänsä oli hakattu pois. 16Bagoas parkaisi. Hän itki ja huusi, valitti suureen ääneen ja repäisi vaatteensa.
17Bagoas meni telttaan, johon Judit oli majoitettu, muttei löytänyt häntä sieltä. Silloin hän juoksi ulos toisten luo ja huusi: 18»Ne orjat pettivät meidät! Yksi ainoa heprealaisnainen saattoi häpeään koko Nebukadnessarin kuningashuoneen! Holofernes makaa tuolla maassa, eikä hänellä ole päätä!» 19Kun Assyrian armeijan päälliköt kuulivat tämän, he kauhistuivat ja repäisivät vaatteensa. Keskellä leiriä he huusivat ja valittivat suureen ääneen.
