Judit (apokr.) 13

₁Illan tultua Holoferneksen palvelijat lähtivät kiireesti pois. Bagoas sulki teltan ulkopuolelta ja päästi palvelijat ja vartijat lähtemään herransa luota. Kaikki menivät nukkumaan, koska pitkään kestäneet juomingit olivat väsyttäneet heidät. ₂Vain Judit jäi telttaan. Holofernes oli kaatunut pitkin pituuttaan vuoteelleen, sillä hän oli ympäripäissään. ₃Judit oli käskenyt orjattarensa odottaa makuuhuoneensa ulkopuolella, kunnes hän päivittäiseen tapaansa lähtisi ulos. Hän oli sanonut menevänsä taas rukoilemaan; myös Bagoakselle hän oli maininnut siitä.

₄Kun kaikki ylimmästä alimpaan palvelijaan olivat poistuneet eikä makuuhuoneessa enää ollut ketään, Judit seisahtui Holoferneksen vuoteen luo ja rukoili hiljaa mielessään: »Herra, Kaikkivaltias, tue minun kättäni, anna tekoni koitua Jerusalemin kunniaksi. ₅Nyt on tullut aika auttaa kansaasi ja viedä aikeeni päätökseen. Nyt on aika tuhota viholliset, jotka ovat nousseet meitä vastaan.»

₆Judit meni lähemmäs vuodekatoksen pylvästä, joka oli Holoferneksen pään puolella, ja otti siitä käteensä miekan, jonka tämä oli ripustanut pylvääseen. ₇Hän astui vuoteen viereen, tarttui Holofernesta hiuksista ja sanoi: »Herra, Israelin Jumala, anna minulle nyt voimaa!» ₈Sitten hän voimiensa takaa löi Holofernesta kahdesti kaulaan, niin että pää irtosi ruumiista. ₉Hän kieritti ruumiin vuoteelta ja otti katoskankaan vuoteen pylväistä.

Heti tämän tehtyään Judit poistui teltasta. Hän antoi Holoferneksen pään orjattarelleen, ₁₀ja tämä pani sen ruokalaukkuunsa. Sitten he lähtivät yhdessä matkaan ikään kuin olisivat tapansa mukaan menossa rukoilemaan, mutta leirin läpi kuljettuaan he kiersivät laakson, nousivat vuoren rinnettä kohti Bait-Ilajaa ja tulivat kaupungin portille.

₁₁Jo kaukaa Judit huusi muurilla oleville vartiomiehille: »Avatkaa! Avatkaa portti! Jumala on meidän kanssamme. Meidän Jumalamme tekee yhä suuria tekoja Israelin kansalle ja osoittaa mahtinsa vihollisille – niin hän on tänäänkin tehnyt!»

₁₂Kun Bait-Ilajan miehet kuulivat hänen huutonsa, he laskeutuivat kiireesti portille ja kutsuivat paikalle kaupungin vanhimmat. ₁₃Sinne riensivät kaikki pienimmästä suurimpaan, sillä heidän oli vaikea uskoa Juditin palanneen. He avasivat portin ja päästivät naiset sisään, sytyttivät soihtuja saadakseen valoa ja kerääntyivät heidän ympärilleen. ₁₄Judit korotti äänensä ja sanoi heille: »Ylistäkää Jumalaa, ylistäkää! Ylistäkää Jumalaa! Ei hän ole kieltänyt armoaan Israelin kansalta. Hän ohjasi tänään minun kättäni ja löi murskaksi vihollisemme!»

₁₅Judit nosti laukusta Holoferneksen pään, näytti sitä kaikille ja sanoi: »Katsokaa! Tässä on Assyrian armeijan ylipäällikön Holoferneksen pää, ja tässä katoskangas, jonka alla hän makasi juovuksissa. Herra löi hänet naisen kädellä. ₁₆Niin totta kuin Herra elää, hän joka suojeli minua retkelläni: minun ulkonäköni petti tuon miehen ja johti hänet tuhoon. Syntiä hän ei kanssani tehnyt, ei tahrannut eikä häpäissyt minua.»

₁₇Kaikki olivat ihmetyksen vallassa. He lankesivat maahan rukoilemaan Jumalaa ja sanoivat yhteen ääneen: »Kiitetty olkoon meidän Jumalamme! Hän on tänään tehnyt lopun kansansa vihollisista.» ₁₈Ussia sanoi Juditille: »Siunattu olet sinä, tyttäreni! Sinua Korkein Jumala on siunannut enemmän kuin ketään muuta naista maan päällä. Kiitetty olkoon Herra Jumala, taivaan ja maan luoja, joka johti sinut lyömään poikki vihollistemme johtajan pään. ₁₉Sinun luja luottamuksesi ei unohdu ihmisiltä, vaan he muistavat iäti, mihin Jumala voimassaan pystyy. ₂₀Suokoon Jumala sinulle teostasi ikuisen kunnian ja huolehtikoon sinusta hyvyydellään, sillä sinä panit henkesi alttiiksi, kun kansamme oli ahdingossa, ja pelastit meidät perikadosta. Sinä toimit Jumalan tahdon mukaan.» Koko kansa huusi: »Aamen! Niin tapahtukoon!»