1Näin Judit lauloi:
– Kohottakaa laulu minun Jumalalleni,
laulakaa rumpuja lyöden!
Laulakaa minun Herralleni,
säestäkää symbaalein!
Kohottakaa psalmi hänen kiitoksekseen,
ylistäkää häntä,
huutakaa avuksi hänen nimeään!
2Hän on Jumala, joka ratkaisee sodat,
hän on Herra.
Sotaleiriinsä, oman kansansa keskelle
hän pelasti minut vainoojieni käsistä.
3Assyrialaiset tulivat pohjoisen vuorilta
kymmenientuhansien miesten voimalla,
heidän joukkonsa täyttivät jokiuomat,
heidän ratsunsa peittivät kukkulat.
4He uhkasivat sytyttää maani tuleen
ja lyödä kuoliaaksi nuoret miehet,
paiskata tantereeseen pienokaiset,
ottaa lapset ryöstösaaliiksi
ja riistää mukaansa nuoret neidot.
5Kaikkivaltias Herra torjui heidät naisen kädellä.
6Heidän sankariaan eivät kaataneet nuoret miehet,
eivät häntä lyöneet voimamiehet,
ei hän saanut vastaansa jättiläisiä –
Judit, Merarin tytär,
vei häneltä voimat kauneudellaan.
7Judit riisui yltään leskenpukunsa
auttaakseen Israelin ahdingosta,
hän voiteli kasvonsa tuoksuöljyllä,
8kietoi päähänsä kauniin nauhan
ja puki ylleen hienon pellavapuvun
saadakseen miehen ansaan.
9Hänen sandaalinsa viekoittivat miehen silmät,
hänen kauneutensa vangitsi miehen mielen,
ja miekka katkaisi kaulan.
10Hänen rohkeutensa sai persialaiset vapisemaan,
hänen urheutensa lannisti meedialaiset.
11Silloin sorrettu kansani kohotti sotahuudon,
nääntyneet maanmieheni huusivat,
ja vihollisjoukot joutuivat pelon valtaan.
Kun kansani huuto kajahti,
vihollinen oli lyöty.
12Nuorten naisten pojat iskivät heihin aseensa,
pieksivät heitä kuin karanneita orjia.
Minun Herrani ja Jumalani armeija tuhosi heidät.
13Minä laulan uuden laulun Jumalani kunniaksi:
Herra, sinä olet mahtava ja suuri!
Sinun voimasi saa kaikki ihmetyksiin,
sinä olet voittamaton!
14Palvelkoon sinua koko luomakuntasi,
koska kaikki, mitä käskit, tapahtui.
Sinä lähetit henkesi, ja se rakensi kaiken.
Kukaan ei voi vastustaa sinun käskyäsi.
15Vuorten perustat ja merten syvyydet järkkyvät
ja kalliot sulavat edessäsi kuin vaha,
mutta niille, jotka sinua pelkäävät,
sinä olet armollinen.
16Mitättömiä ovat tuoksuvat uhrit,
vähäpätöisiä rasvat, joita alttarillasi poltetaan,
mutta se, joka pelkää Herraa,
on ajasta aikaan suuri.
17Voi niitä, jotka nousevat kansaani vastaan!
Kaikkivaltias Herra rankaisee heitä tuomion päivänä.
Hän antaa heidän ruumiinsa tulen ja matojen valtaan,
ja he vaikertavat tuskissaan ikuisesti.
18Kun Judit ja muut juhlijat tulivat Jerusalemiin, he heittäytyivät maahan Jumalan edessä, ja kun kansa oli puhdistautunut, kaikki toivat uhrattavaksi polttouhrinsa, vapaaehtoiset uhrinsa ja lahjansa. 19Judit lahjoitti temppelille kaikki Holoferneksen tavarat, jotka oli kansaltaan saanut; myös katoskankaan, jonka hän itse oli Holoferneksen makuuhuoneesta ottanut, hän antoi uhriksi Herralle. 20Kolmen kuukauden ajan kansa vietti juhlaa Jerusalemin temppelin edessä, ja Judit viipyi siellä muiden joukossa.
Juditin viimeiset vuodet
21Juhlapäivien jälkeen kaikki lähtivät takaisin kotiseudulleen. Myös Judit palasi Bait-Ilajaan ja jäi sinne hoitamaan tilaansa. Koko elinaikansa hän oli kaikkialla maassa hyvin arvostettu. 22Monet miehet halusivat hänet vaimokseen, mutta yksikään ei saanut koskea häneen koko hänen elämänsä aikana, siitä lähtien kun hänen miehensä Manasse oli kuollut ja siirtynyt isiensä luo. 23Judit eli vanhuutensa päivät miehensä talossa ja saavutti korkean sadanviiden vuoden iän. Hän antoi orjattarelleen vapauden. Judit kuoli Bait-Ilajassa, ja hänet haudattiin miehensä Manassen hautaluolaan. 24Israelin kansan surujuhla kesti seitsemän päivää. Ennen kuolemaansa Judit oli jakanut omaisuutensa miehensä Manassen sukulaisille ja omille lähisukulaisilleen.
25Niin kauan kuin Judit eli ja pitkään hänen kuolemansa jälkeenkään israelilaisten ei tarvinnut pelätä ketään.
