Judit (apokr.) 10

₁Näin Judit huusi avuksi Israelin Jumalaa. Päätettyään rukouksensa ₂hän nousi, kutsui luokseen orjattarensa ja meni alas taloon, missä hänellä oli tapana viettää sapatit ja juhlapäivät. ₃Hän riisui leskenpuvun ja säkkivaatteen, joka hänellä oli yllään, peseytyi ja voiteli itsensä tuoksuöljyä säästelemättä. Sitten hän kampasi hiuksensa ja sitoi ne otsanauhoilla, puki ylleen juhlapuvun, jota hän miehensä Manassen eläessä oli käyttänyt, ₄ja pani sandaalit jalkaansa. Hän kaunistautui vielä nilkka- ja rannerenkailla, sormuksilla, korvarenkailla ja muilla koruillaan, jotta pystyisi hurmaamaan jokaisen miehen, joka hänet näkisi. ₅Sitten hän antoi orjattarelleen viinileilin ja öljyruukun, ja vielä hän pani pussiin paahdettuja jyviä, viikunakakkuja ja leipää ja antoi pussin muiden tavaroiden mukana orjattaren kannettavaksi.

₆He lähtivät Bait-Ilajan kaupunginmuurin portille ja tapasivat siellä Ussian, joka yhdessä kaupungin vanhimpien Habrin ja Karmin kanssa odotti portin luona. ₇Kun miehet näkivät, kuinka Juditin kasvot ja vaatetus olivat muuttuneet, he hämmästelivät yhteen ääneen hänen kauneuttaan ja sanoivat: ₈»Olkoon isiemme Jumala sinulle suosiollinen ja auttakoon sinut päämäärääsi, niin että tekosi koituu israelilaisten iloksi ja Jerusalemin kunniaksi.» He heittäytyivät maahan ja rukoilivat Jumalaa. ₉Judit sanoi heille: »Käskekää avata minulle kaupungin portti. Minä lähden nyt ja teen sen, mistä puhuimme.» He käskivät nuorten miesten tehdä niin kuin Judit pyysi, ₁₀ja nämä avasivat portin.

Niin Judit ja hänen orjattarensa lähtivät kaupungista. Bait-Ilajan miehet seurasivat häntä katseellaan, kun hän laskeutui vuorenrinnettä ja kulki laakson poikki; sitten he eivät enää nähneet häntä.

₁₁Naiset kulkivat laaksossa suoraan eteenpäin, kunnes kohtasivat assyrialaisten etuvartion. ₁₂Sotilaat ottivat Juditin kiinni ja kysyivät: »Mitä väkeä sinä olet? Mistä tulet ja minne olet menossa?» Judit vastasi: »Minä olen heprealainen. Lähdin pakoon kaupungista, koska te kohta valtaatte sen ja tapatte kaikki. ₁₃Olen menossa tapaamaan Holofernesta, teidän joukkojenne ylipäällikköä. Kerron hänelle, kuinka asiat ovat, ja näytän, mitä tietä hänen on edettävä. Sitä tietä pitkin hän pääsee hallitsemaan koko vuorimaata, eikä hän menetä yhtään miestä, ei hengen henkeä.»

₁₄Miehet kuuntelivat Juditia ja katselivat häntä, ja hän näytti heistä ihmeen kauniilta. He sanoivat hänelle: ₁₅»Pelastit henkesi, kun tulit ajoissa tapaamaan herraamme. Mene nyt hänen teltalleen; saat täältä mukaasi miehiä, jotka vievät sinut perille. ₁₆Kun menet hänen eteensä, älä pelkää. Kerro se, minkä sanoit kertovasi, ja hän kohtelee sinua hyvin.» ₁₇Sotilasosastosta irrotettiin sata miestä saattamaan Juditia ja hänen orjatartaan, ja he veivät naiset Holoferneksen teltalle.

₁₈Leirissä syntyi yleinen hälinä, kun tieto Juditin tulosta levisi teltasta telttaan. Sotilaat tungeksivat Juditin ympärillä, kun hän seisoi Holoferneksen teltan edessä ja odotti, että hänen saapumisestaan ilmoitettaisiin. ₁₉Miehet ihastelivat hänen kauneuttaan ja ihmettelivät hänet nähdessään kaikkia israelilaisia. He sanoivat toisilleen: »Kuka voi väheksyä kansaa, jonka joukossa on tällaisia naisia? Tuosta kansasta ei pidä jättää henkiin yhtään miestä. Jos heitä jää eloon, he voittavat viekkaudellaan koko maailman.»

₂₀Holoferneksen henkivartijat ja palvelijat tulivat ulos ja veivät Juditin sisälle telttaan. ₂₁Holofernes lepäsi vuoteellaan, ja hänen yllään oli purppurakatos, johon oli kudottu kultalankoja ja kiinnitetty smaragdeja ja muita kallisarvoisia kiviä. ₂₂Kun hän sai kuulla Juditista, hän tuli telttansa etuhuoneeseen, ja hänen edellään kannettiin hopeajalkaisia lamppuja. ₂₃Judit astui Holoferneksen ja vartiomiesten eteen, ja kaikki hämmästyivät hänen kauneuttaan. Hän polvistui ja tervehti Holofernesta kumartaen maahan saakka, mutta palvelijat nostivat hänet ylös.