Näky Tyroksesta
1Ennussana Tyroksesta.
Valittakaa, Tarsisin laivat,
tuhottu on teidän satamanne!
Kotimatkalla Kyproksesta
te saitte sen kuulla.
2Mykistykää, rannikon asukkaat,
Sidonin kauppiaat!
Sinun lähettilääsi, Foinikia, purjehtivat meriä,
3suuria vesiä.
Sinun rikkautesi lähde oli Virran vilja, Niilin rantojen sato,
sinä kävit sillä kauppaa kaikkien kansojen kanssa.
4Häpeä, Sidon, sinä meren vahva linna!
Meri puhuu sinulle näin:
»Enhän minä saa synnytyskipuja,
en minä synnytä,
en kasvata nuorukaisia,
en saata neitoja täyteen mittaan!»
5Kun viesti saapuu Tyroksesta Egyptiin,
kauhu kouristaa sen asukkaita kuin synnytyskipu.
6Purjehtikaa yli meren Tarsisin rannoille,
puhjetkaa valitushuutoihin,
te rannikon asujat!
7Tuoko nyt on teidän iloinen kaupunkinne,
maineikas muinaisista päivistä,
kaupunki, joka pitkin askelin edeten
asutti kaukaiset rannat?
8Kuka sääti tällaisen kohtalon Tyrokselle,
joka kruunasi kuninkaita,
jonka ostajat ja myyjät olivat ruhtinaiden veroisia
ja jonka kauppiaita kunnioitettiin kaikkialla?
9Sen teki Herra Sebaot
nöyryyttääkseen ylpeän mielen,
tehdäkseen mitättömäksi kaiken loiston,
kaiken, mikä maassa on arvokasta.
10Viljele maatasi nyt, tytär Tarsis,
niin kuin Niilin maata viljellään,
sillä laivoja et enää veistä.
11Herra kohotti kätensä merenrantaa kohti
ja järkytti valtakuntia.
Hän antoi käskyn
ja tuomitsi tuhoon Foinikian linnoitetut kaupungit.
12Hän sanoi:
– Enää et iloitse,
raiskattu neitsyt, tytär Sidon!
Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo,
sielläkään et saa rauhaa.
13Muistakaa Kaldean maata, jossa asui suuri kansa!
Assyria on senkin tehnyt villieläinten asunnoksi.
Assyria pystyttää piiritystornit,
luhistaa palatsit.
Kaiken se murentaa rauniokasaksi.
14Valittakaa, Tarsisin laivat!
Tuhottu on teidän turvapaikkanne.
Unohdettu Tyros elpyy
15Sinä päivänä Tyros vaipuu unohdukseen yhden kuninkaan eliniäksi, seitsemäksi vuosikymmeneksi. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyroksen käy kuin porton, josta laulussa kerrotaan:
16– Käy harppuinesi
kaupungin katuja
kiertelemään,
sinä unohdettu tyttö!
Kun hyvin soittelet,
laulat,
sinut muistetaan taas!
17Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra jälleen muistaa Tyrosta, ja se pääsee, hyvästä rahasta kuten ennenkin, harjoittamaan huoruutta kaikkien valtakuntien kanssa maan päällä. 18Mutta sen portonpalkat pyhitetään Herralle. Niitä ei enää kasata aarrekammioihin eikä varastoida, vaan ne tulevat niiden hyväksi, jotka asuvat Herran pyhäkön äärellä. He saavat niistä runsaan ravinnon ja hienot vaatteet.
