Jesaja 22

₁Ennussana Näkylaaksosta.

Mitä nyt, Jerusalem?

Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

₂Miksi taas tämä kohina ja melu,

sinä ilakoiva kaupunki?

Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa,

he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

₃sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä,

he riensivät pois nuolien ulottuvilta.

Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin,

vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

₄Sen tähden minä nyt pyydän:

– Jättäkää minut rauhaan,

antakaa minun itkeä suruani!

Älkää tunkeilko minua lohduttamaan,

kun murehdin kansani onnettomuutta.

₅Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän

lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon.

Hän mursi sen varustukset,

ja kauhun huuto kohosi vuorille.

₆Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen,

Syyria valjasti vaunuhevoset,

Kir otti kilpensä esille.

₇Niin sinun kauniit laaksosi

täyttyivät vaunuista,

ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

₈Herra riisui suojaavan verhon Juudalta.

Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan

Setripalatsin asevarastoja

₉ja havahduitte näkemään,

miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri.

Te varastoitte vettä Alalammikkoon

₁₀ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot,

revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

₁₁Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan

Vanhanlammikon vesiä varten.

Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on,

te ette kääntyneet,

häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi,

te ette katsettanne nostaneet.

₁₂Jumala, Herra Sebaot,

kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin.

Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi

ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

₁₃Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan!

Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi,

lihaa syödään, viiniä juodaan:

»Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!»

₁₄Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat:

– Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta

aina kuolemaanne saakka.

Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

₁₅Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin:

– Mene ja vie Sebnalle,

kuninkaan voudille ja hovin päällikölle,

tämä viesti:

₁₆Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi,

kun hakkautat itsellesi haudan tänne

korkealle vuoren rinteeseen,

kallioon louhitun hautakammion?

₁₇Näin käy: Herra viskaa sinut menemään,

hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

₁₈kääräisee sinut keräksi

ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.

Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi,

sinä herrasi huoneen häpeätahra!

₁₉Hän sysää sinut pois virastasi

ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

₂₀Sinä päivänä

minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

₂₁ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi,

hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi,

hänen käteensä annan sinun valtasi,

ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille

ja koko Juudan sukukunnalle.

₂₂Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen.

Hän avaa, eikä kukaan sulje,

hän sulkee, eikä kukaan avaa.

₂₃Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan,

hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.