Jesaja 21

₁Ennussana autiomaasta, joka on meren äärellä.

Niin kuin Negevin autiomaassa

tuulenpyörre pyörrettä ajaa,

niin jokin nousee autiomaasta,

kauhistavasta maasta.

₂Ankara näky

on minulle annettu:

– Petturi pettää,

ryöstäjä ryöstää.

Ylös, Elam!

Käy kimppuun, Meedia!

Huokausten aiheesta

minä teen lopun.

₃Tämän näyn tähden

minä kivusta käperryn,

tuskat tarttuvat minuun

kuin synnyttäjän tuskat.

Mitä kuulin, se vie mielen,

mitä näin, se vie näön.

₄Sydämeni vavahtelee,

värinä valtaa jäsenet.

Illan viileä henkäys,

jota ennen odotin,

tuo nyt kauhun puistatuksen.

₅Pöytää siellä katetaan,

istuintyynyjä asetellaan,

syödään ja juodaan.

Silloin:

– Jalkeille, ruhtinaat,

öljytkää kilpenne taistelukuntoon!

₆Näin minua kehotti Herra:

– Käske tähystäjä vartioon,

hän kertokoon mitä näkee.

₇Jos näkee sotavaunuja,

parivaljakkoja,

aasien jonoja,

kamelijonoja,

hän tarkkana tarkatkoon silloin,

hyvin tarkkana.

₈Ja hetki tuli, tähystäjä huusi:

– Tähystyspaikalla, herrani,

olen seissyt

päivästä päivään,

vartiopaikallani

olen viettänyt

kaikki yöt,

₉ja tuolla ne nyt tulevat,

miesten jonot

ja parivaljakot!

Ja hän huusi:

– Kaatunut, kaatunut on Babylon,

kaikki sen jumalien patsaat

ovat murskana maassa!

₁₀Kansani, poljettu

ja tantereella puitu!

Minkä minulle ilmoitti

Herra Sebaot,

Israelin Jumala,

sen olen teille kertonut.

₁₁Ennussana Dumasta.

Minulle huutaa ääni Seiristä:

– Vartija, kauanko yötä on vielä?

– Vartija, kauanko yötä vielä?

₁₂Vartija vastaa:

– Aamu on tullut,

silti on yö.

Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää,

tulkaa uudelleen!

₁₃Ennussana Arabiasta.

Yöpykää pensaikon suojaan Suurella aavikolla,

te dedanilaisten karavaanit.

₁₄Tulkaa janoisia vastaan

vettä tuoden,

te Teman keitaan asukkaat!

Tulkaa pakolaisia vastaan,

tuokaa heille leipää,

₁₅sillä he pakenevat miekkoja,

paljastettua miekkaa

ja jännitettyä jousta,

sodan ankaruutta.