Jesaja 24

₁Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,

runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.

₂Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,

niin isännän kuin orjankin,

niin emännän kuin orjattaren,

niin myyjän kuin ostajan,

niin lainan antajan kuin sen saajan,

niin velkojan kuin velallisenkin.

₃Autioksi maa autioituu,

tyhjäksi se ryöstetään.

Näin on Herra puhunut.

₄Maa kulottuu ja kuivuu,

maanpiiri riutuu ja kuivuu,

maan lailla taivaskin riutuu.

₅Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,

sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,

rikkoneet käskyt,

tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

₆Siksi kirous syö maan,

sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.

Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,

vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

₇Rypäleen mehu ehtyy,

viiniköynnökset kuivuvat

ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.

₈Rumpujen riemu vaimenee,

iloinen kohina hiljenee,

vaikenee harppujen ääni.

₉Enää ei juoda viiniä, ei lauleta,

juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.

₁₀Kaupunki on kukistunut,

se on sekasorron vallassa,

jokainen ovi on sisältä teljetty.

₁₁Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta,

kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.

₁₂Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys,

kaupungin portit on murrettu.

₁₃Näin käy maailman kansoille:

niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja

puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee,

sen verran kuin voi löytää rypäleitä,

kun viininkorjuu on ohi.

₁₄Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,

he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.

Huutakaa siis lännessä

₁₅ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,

kunnioittakaa Herraa.

Meren saarilla ja rannoilla

kunnioittakaa Herran nimeä,

hänen, joka on Israelin Jumala.

₁₆Maan ääriltä saakka

me kuulemme laulujen kaikuvan

ylistykseksi Vanhurskaalle.

Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua!

Petosta petoksen jälkeen

ja petoksen jälkeen vielä petos!

₁₇Kauhu ja kuoppa ja loukku

uhkaavat sinua, maan asukas.

₁₈Joka pakenee kauhun huutoa,

se putoaa kuoppaan,

ja jos hän kuopasta nousee,

hän jää loukkuun.

Sillä taivaan akkunat aukenevat

ja maan perustukset järkkyvät,

₁₉maa järisee, maa järisee,

maa aaltoaa ja huojuu,

maa aaltoaa ja sortuu,

₂₀maa horjuu kuin juopunut,

vaappuu kuin vartiolava tuulessa.

Raskaana sitä painaa sen rikkomus,

se kaatuu eikä enää nouse.

₂₁Sinä päivänä Herra vaatii tilille

korkeuksissa asuvat korkeuden joukot

ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

₂₂Heidät kootaan yhteen:

yhteen ja samaan vankikuoppaan,

samaan tyrmään heidät teljetään,

ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.

₂₃Kuu kalpenee, aurinko häpeää,

kun Herra Sebaot hallitsee

Siionin vuorella ja Jerusalemissa

ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.