Israel palaa Herran maahan
1Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin. 2Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.
Pilkkalaulu Babylonin kuninkaan kukistumisesta
3Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta, 4sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun:
– Jo tuli loppu valtiaasta,
loppu sorrosta ja vainosta!
5Herra taittoi jumalattomilta sauvan,
hallitsijoilta ruoskan,
6joka raivon vallassa löi kansoja,
löi ja löi,
joka vallitsi kansoja vihansa voimalla
ja ahdisti niitä säästelemättä.
7Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan,
riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.
8Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi,
Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat:
»Nyt kun sinä makaat maassa,
ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»
9Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä,
siellä odotetaan sinun tuloasi.
Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget:
kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia
ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita,
kaikki ovat nousseet istuimiltaan.
10Kaikki he puhkeavat puhumaan
ja lausuvat sinulle:
»Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me,
olet yksi meistä.
11Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi,
sinun harppujesi helkytys.
Sinun allasi ovat vuoteena madot,
sinun ylläsi peitteenä toukat.
12Voi, sinä putosit taivaalta,
sinä Kointähti, sarastuksen poika!
Alas maahan sinut survaistiin,
sinä kansojen kukistaja.»
13Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:
»Minä tahdon nousta taivaisiin!
Minä pystytän valtaistuimeni
Jumalan tähtiä korkeammalle,
minä tahdon istua jumalten vuorella
kaukana pohjoisessa,
14minä nousen pilviä ylemmäksi,
olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»
15Mutta tuonelaan sinut on syösty,
sen pohjimmaiseen kuiluun.
16Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan,
tuijottaa sinua ihmetellen:
»Tämäkö on se maailman järkyttäjä,
valtakuntien vapisuttaja,
17joka hävitti maanpiirin autioksi
ja murskasi sen kaupungit
eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»
18Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa
kukin omassa kammiossaan,
19mutta sinut on viskattu kauas haudastasi
kuin kelvoton villiverso,
sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa
manalan kuilun pohjakivillä
kuin tallattu raato.
20Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan,
koska olet hävittänyt maasi
ja tuhonnut kansasi.
Eikä kukaan enää koskaan mainitse
rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.
21Pystyttäkää teuraspenkki heidän poikiaan varten
heidän isiensä syyllisyyden tähden!
Muuten he voivat vieläkin nousta ja ottaa haltuunsa maan
ja rakentaa kaupunkejaan kaikkialle yli maanpiirin.
Babylonin lopullinen autioituminen
22Minä nousen Babylonia vastaan
– näin sanoo Herra Sebaot –
ja pyyhkäisen pois sen nimen ja muiston,
perilliset ja jälkipolvet, sanoo Herra.
23Minä teen siitä villieläinten perintömaan
ja muutan sen kaislarämeiköksi
ja lakaisen sen pois tuhon luudalla
– näin sanoo Herra Sebaot.
Assyrian armeijan tuho
24Näin on Herra Sebaot vannonut:
– Mitä minä suunnittelen, se toteutuu,
mitä minä päätän, se tapahtuu.
25Olen päättänyt tuhota Assyrian omassa maassani.
Omilla vuorillani minä poljen sen murskaksi,
ja ies heltiää Israelin hartioilta
ja valjaat sen olkapäiltä.
26Tämä on päätökseni, joka koskee kaikkia maita.
Tässä on käteni, koholla kaikkien kansojen yllä.
27Kun Herra Sebaot on tehnyt päätöksen, kuka sen kumoaa?
Kun hän on kohottanut kätensä, kuka estää sen iskun?
Älä iloitse, Filistea!
28Kuningas Ahasin kuolinvuonna tuli tämä ennussana:
29– Älä iloitse, sinä Filistean maa,
vaikka kurittajasi ruoska on katkennut!
Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy,
ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.
30Turvassa asettuvat levolle Israelin köyhät,
maattomat lepäävät kuin karja minun niityilläni.
Mutta sinut, Filistea, minä näännytän nälkään
ja surmaan rippeetkin, joka ainoan.
31Valita, portti! Huuda tuskaasi, kaupunki!
Luovu toivosta, koko Filistean maa!
Savupilvi vyöryy pohjoisesta,
vihollisjoukko lähestyy,
eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen.
32Mitä on vastattava vieraan kansan lähettiläille?
Että Herra on laskenut Siionin perustukset
ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.
