Jesaja 15

₁Ennussana Moabista.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Ar-Moab.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Kir-Moab.

₂Itkemään uhrikukkuloille

nousevat Dibonin asukkaat.

Nebonvuorella ja Medebassa

Moab valittaa.

Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,

jokaisen parta leikattu pois.

₃Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä

he kulkevat kujilla,

katoilta kuuluu itkua,

toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.

₄Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale,

Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.

Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,

Moabin rohkeus pettää.

₅Minun sydämeni huutaa Moabin hätää.

Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.

He nousevat itkien Luhitin solaa,

sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat

Horonaimin tiellä.

₆Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,

ruoho kuivuu, kasvit katoavat,

ei mikään vihannoi.

₇Pakenijat kantavat tavaransa,

sen mitä heillä on jäljellä,

Arabimin uoman yli.

₈Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,

valitus kaikuu Eglaimiin,

kaikuu Beer-Elimiin saakka.

₉Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina.

Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa:

lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun,

niiden rippeiden kimppuun,

jotka jäivät jäljelle Moabista.