Jesaja 13

₂Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri,

korottakaa äänenne, huutakaa sotureille,

viittokaa heitä käymään sisälle

ylhäisten porteista.

₃Minä, Herra, olen antanut käskyn

sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,

vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini.

Minun mahtini on heidän ylpeytenään.

₄Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä.

Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni,

kokoontuvien kansanheimojen ääni,

kokonaisten valtakuntien kohina!

Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun.

₅Kaukaisesta maasta,

taivaanrannan ääreltä he saapuvat,

Herra ja hänen vihansa aseet,

hävittämään koko maan.

₆Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä.

Kaiken lyö Korkein maan tasalle.

₇Sen tähden herpoaa jokainen käsi

ja jokainen sydän jähmettyy.

₈Kaikki säikähtävät,

ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan,

he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,

katselevat hämmentyneinä toisiaan,

heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.

₉Herran päivä tulee ankarana,

täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa,

se muuttaa maan autioksi

ja hävittää sen syntiset asukkaat.

₁₀Taivaan tähdet ja tähtikuviot

kieltävät silloin valonsa loiston.

Pimeänä nousee aurinko,

eikä kuu säteile valoa.

₁₁Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan

ja jumalattomat synneistään.

Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä,

painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,

₁₂ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa,

vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.

₁₃Sen tähden taivaat järisevät

ja maa järkkyy sijoiltaan

Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi

hänen vihansa päivänä.

₁₄Kuin pakosalle ajetut gasellit,

kuin lampaat, joilla ei ole paimenta,

niin kukin karkaa oman kansansa luo

ja pakenee omaan maahansa.

₁₅Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään,

jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.

₁₆Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi

heidän silmiensä edessä,

heidän talonsa ryöstetään

ja naiset raiskataan.

₁₇Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset,

jotka eivät hopeaa huoli

eivätkä kultaa kumarra.

₁₈Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset.

Kohdun hedelmää he eivät sääli,

eivät armahda lasta.

₁₉Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun,

kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen,

kuten kävi Sodoman ja Gomorran,

jotka Jumala pyyhkäisi pois.

₂₀Koskaan siellä ei asuta,

se jää autioksi polvesta polveen.

Ei arabi pystytä sinne telttaansa,

ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.

₂₁Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät,

huuhkajat pesivät huoneissa,

strutsit ovat asettuneet taloksi

ja villivuohet hyppelevät talojen välissä.

₂₂Sakaalit ulvovat sen palatseissa,

huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru.

Babylonin hetki on lähellä,

sen päivät ovat käyneet vähiin.