1. Samuelin kirja 24

₁Daavid lähti liikkeelle ja asettui En-Gedin vuorille. ₂Kun Saul palasi filistealaisia vastaan tekemältään sotaretkeltä, hänelle kerrottiin, että Daavid oli En-Gedin autiomaassa. ₃Silloin Saul otti mukaansa Israelista kolmetuhatta valiosoturia ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta. ₄Tien varressa oli lammastarhoja ja luola, ja tultuaan niiden kohdalle Saul meni luolaan tarpeilleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä. ₅Miehet sanoivat Daavidille: »Nyt on tullut se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: ’Minä jätän vihollisesi sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle mitä tahdot.’» Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä. ₆Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä ₇ja sanoi miehilleen: »Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!» ₈Daavid piti miehensä aloillaan eikä päästänyt heitä Saulin kimppuun, ja niin Saul lähti luolasta jatkaakseen matkaansa.

₉Sen jälkeen myös Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: »Herrani, kuningas!» Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ₁₀ja sanoi Saulille: »Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? ₁₁Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ ₁₂Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen. ₁₃Herra olkoon tuomarina meidän välillämme. Hän kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minä en sinuun koske. ₁₄Sanoohan vanha sananlaskukin: ’Paha on pahoista peräisin.’ Minä en sinuun koske! ₁₅Ja kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiran raatoa, yhtä vaivaista kirppua! ₁₆Herra olkoon tuomarina ja jakakoon meille oikeutta. Hän saa tutkia minun asiani ja puhua puolestani, ja hän on ratkaiseva riidan minun hyväkseni.»

₁₇Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: »Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!» Ja Saul puhkesi itkuun ₁₈ja sanoi Daavidille: »Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. ₁₉Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. ₂₀Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! ₂₁Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi. ₂₂Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet tuhoa minun jälkeläisiäni, sitten kun olen kuollut, etkä hävitä nimeäni isäni suvun joukosta.» ₂₃Kun Daavid oli vannonut tämän, Saul palasi kotiinsa ja Daavid nousi turvapaikkaansa vuorille.