1. Samuelin kirja 23

₁Daavidille tultiin sanomaan, että filistealaiset olivat hyökänneet Keilaan ja ryöstelivät seudun puimatantereita. ₂Daavid kysyi silloin Herralta: »Lähdenkö taistelemaan filistealaisia vastaan?» Herra vastasi Daavidille: »Lähde taistelemaan filistealaisia vastaan ja pelasta Keila.» ₃Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: »Me saamme pelätä jo täällä Juudassakin. Pitäisikö meidän mennä vielä Keilaan filistealaisten joukkoja vastaan?» ₄Silloin Daavid kysyi uudelleen Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: »Lähde Keilaan. Minä annan filistealaiset sinun käsiisi.» ₅Daavid ja hänen miehensä lähtivät Keilaan ja hyökkäsivät filistealaisten kimppuun, veivät heidän karjansa ja löivät heidät perin pohjin. Näin Daavid pelasti Keilan asukkaat. – ₆Kun Abjatar, Ahimelekin poika, oli pakomatkallaan tullut Daavidin luo Keilaan, hän oli tuonut efodin mukanaan.

₇Myös Saul sai kuulla, että Daavid oli mennyt Keilaan. Silloin hän sanoi: »Jumala on antanut hänet minun käsiini. Hän on mennyt kaupunkiin, jonka muureissa on portit ja salvat. Nyt hän on loukussa!» ₈Saul kutsui koolle koko sotaväkensä lähteäkseen Keilaan ja saartaakseen Daavidin miehineen sinne.

₉Kun Daavid huomasi, että Saulilla oli paha mielessä, hän sanoi pappi Abjatarille: »Tuo tänne efodi.» ₁₀Ja Daavid esitti kysymyksen: »Herra, Israelin Jumala, kuule palvelijaasi! Olen saanut tietää, että Saul aikoo tulla hävitysretkelle Keilaan minun takiani. ₁₁Luovuttavatko Keilan asukkaat minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul tänne, kuten olen kuullut? Herra, Israelin Jumala, vastaa palvelijallesi!» Herra sanoi: »Hän tulee.» ₁₂Daavid kysyi: »Luovuttavatko Keilan asukkaat minut ja mieheni Saulin käsiin?» Herra sanoi: »Luovuttavat.» ₁₃Silloin Daavid ja hänen miehensä, joita oli noin kuusisataa, lähtivät Keilasta ja alkoivat taas kuljeskella paikasta toiseen. Mutta kun Saul sai kuulla, että Daavid oli päässyt pakoon Keilasta, hän luopui retkestään.

₁₄Daavid pysytteli piilopaikoissaan Sifin autiomaan vuorilla. Saul etsi häntä koko ajan, mutta Jumala ei antanut Daavidia hänen käsiinsä. ₁₅Daavid tiesi, että Saul oli lähtenyt etsimään häntä tappaakseen hänet, ja jäi siksi Sifin autiomaan Horesaan. ₁₆Saulin poika Jonatan tuli sinne hänen luokseen, rohkaisi häntä Jumalan nimessä ₁₇ja sanoi: »Älä pelkää! Isäni Saul ei tavoita sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas ja minusta sinun lähin miehesi. Myös isäni Saul tajuaa sen.» ₁₈He solmivat sitten keskenään liiton Herran edessä. Daavid jäi Horesaan, mutta Jonatan palasi kotiinsa.

₁₉Saulin luo Gibeaan tuli sifiläisiä, jotka sanoivat: »Daavid piileskelee meidän vuorillamme Horesassa, Hakilankukkulalla Jesimonin eteläpuolella. ₂₀Jos nyt haluat tulla sinne, kuningas, me kyllä luovutamme hänet sinun käsiisi.» ₂₁Saul vastasi: »Herra teitä siunatkoon, koska edes te välitätte minusta! ₂₂Menkää nyt ja ottakaa vielä tarkemmin selville, missä hän liikkuu ja kuka hänet on noilla seuduilla nähnyt. Hänen sanotaan olevan hyvin viekas. ₂₃Ottakaa tarkasti selvää kaikista piilopaikoista, joita hän käyttää. Sitten kun teillä on varmat tiedot, tulkaa taas minun luokseni, niin lähden teidän mukaanne. Jos hän on tässä maassa, etsin kyllä hänet käsiini, vaikka joutuisin kulkemaan kylä kylältä läpi koko Juudan!» ₂₄Sifiläiset lähtivät sitten Saulin luota ja palasivat kotiseudulleen.

Daavid ja hänen miehensä olivat silloin Maonin autiomaassa Arabassa, Jesimonin eteläpuolella. ₂₅Saul lähti miehineen etsimään Daavidia, mutta Daavid sai siitä tiedon ja siirtyi eräälle Maonin autiomaan kallioiselle vuorelle. Sen kuultuaan Saul lähti autiomaahan ajamaan takaa Daavidia. ₂₆Kun Saul tuli vuoren toista puolta, Daavid oli miehineen sen toisella puolella ja pyrki kiireesti pakoon Saulin tieltä. Saul ja hänen miehensä olivat kuitenkin jo saartaneet Daavidin joukot ja olivat saamaisillaan ne kiinni, ₂₇kun Saulin luo saapui lähetti ja sanoi: »Lähde kiireesti takaisin! Filistealaiset ovat tunkeutuneet maahan.» ₂₈Saul keskeytti takaa-ajon ja lähti filistealaisia vastaan. Sen vuoksi paikkaa kutsutaan Erokallioksi.