Samuelin kuolema
1Samuel kuoli, ja kaikki israelilaiset kokoontuivat valittajaisiin. Samuel haudattiin kotipaikalleen Ramaan. Sitten Daavid lähti Paranin autiomaahan.
Daavid ja Abigail
2Maonissa eli mahtava mies, jolla oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän hoiti karjaansa Karmelissa ja oli taas kerran mennyt sinne keritsemään lampaitaan. 3Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea.
4Kun Daavid sai autiomaassa kuulla, että Nabal oli parhaillaan keritsemässä lampaita, 5hän lähetti matkaan kymmenen miestä ja sanoi heille: »Menkää Karmeliin Nabalin luo ja viekää hänelle terveiseni. 6Sanokaa näin: ’Onnea ja kaikkea hyvää sinulle, väellesi ja kaikelle mitä omistat! 7Olen kuullut, että sinulla on parhaillaan lampaiden keritsiäiset. Sinun paimenesi ovat liikkuneet samoilla paikoilla kuin mekin, mutta me emme ole häirinneet heitä eikä heiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka he ovat olleet Karmelissa. 8Kysy vaikka palvelijoiltasi, hekin voivat kertoa sen sinulle. Toivon, että otat hyvin vastaan minun mieheni, kun he näin juhlapäivänä tulevat luoksesi. Anna siis pojallesi Daavidille ja hänen miehilleen niin paljon kuin sinulta liikenee.’»
9Daavidin miehet menivät Nabalin luo, veivät hänelle Daavidin nimissä nämä terveiset ja jäivät odottamaan vastausta. 10Mutta Nabal vastasi Daavidin miehille: »Kuka se Daavid on, kuka on Iisain poika? Nykyään niin monet orjat lähtevät karkuun isäntiensä luota. 11Pitäisikö minun ottaa leivät ja vesi ja lihat, jotka olen varannut keritsijöille, ja antaa ne miehille, jotka tulevat ties mistä?» 12Daavidin miehet kääntyivät takaisin, palasivat Daavidin luo ja kertoivat hänelle, mitä Nabal oli sanonut. 13Silloin Daavid sanoi miehilleen: »Sitokaa kukin miekka vyöllenne!» Kaikki sitoivat miekkansa vyölleen, myös Daavid. Noin neljäsataa miestä lähti liikkeelle Daavidin mukana, kaksisataa jäi vartioimaan heidän tavaroitaan.
14Mutta eräs palvelija kertoi Abigailille, Nabalin vaimolle: »Daavid lähetti sanantuojia autiomaasta toivottamaan onnea isännällemme, mutta hän vain sätti heitä. 15Nuo miehet ovat aina olleet meille hyviä. Meillä ei ollut mitään ikävyyksiä emmekä menettäneet mitään koko sinä aikana, kun kuljeskelimme samoilla seuduilla. 16Niin kauan kuin paimensimme lampaita heidän lähettyvillään, he olivat yötä päivää kuin muuri meidän ympärillämme. 17Mieti nyt tarkkaan, mitä voisit tehdä! Muuten hukka perii isäntämme ja koko hänen väkensä. Itse hän on niin kelvoton, ettei hänelle kannata edes puhua.»
18Abigail kokosi kiireesti kaksisataa leipää, kaksi viiniruukkua, viisi paistettua lammasta, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata kakkua rusinoita ja kaksisataa kakkua kuivattuja viikunoita ja kuormasi ne aasien selkään. 19Palvelijoilleen hän sanoi: »Menkää edeltä, minä tulen perässä!» Mutta miehelleen Nabalille hän ei ilmoittanut mitään.
20Kun Abigail ratsasti aasilla alas vuoren rinnettä, Daavid oli miehineen juuri tulossa vuoren takaa häntä vastaan, ja niin Abigail äkkiä kohtasi heidät. 21Daavid oli sanonut: »Aivan suotta pidin tuon miehen omaisuudesta niin hyvää huolta, ettei siitä mitään hävinnyt. Hän maksoi minulle hyvän pahalla. 22Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi henkiin hänen väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää!»
23Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui heti aasin selästä ja tervehti Daavidia kumartaen maahan saakka. 24Hän heittäytyi Daavidin jalkojen juureen ja sanoi: »Herra, kaikki on minun syytäni, mutta kuuntele vielä, mitä palvelijallasi on sanottavana. 25Älä välitä tuosta kelvottomasta miehestä, Nabalista! Nimi on miestä myöten. Tyhmyri on hänen nimensä, ja tyhmyrinä hän pysyy. Minä, palvelijasi, en nähnyt niitä miehiä, jotka sinä lähetit, 26mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, Herra on nyt pysäyttänyt sinut ennen veritekoa eikä ole antanut sinun kostaa omin käsin. Käyköön sinun vihollisillesi ja niille, jotka tahtovat sinulle pahaa, samoin kuin Nabalille. 27Tässä ovat lahjat, jotka palvelijasi on tuonut tervehdyksenä sinulle, herrani. Ne ovat niitä miehiä varten, jotka seurasivat sinua retkilläsi. 28Suo anteeksi palvelijasi rohkeus! Mutta Herra on totisesti antava sinun sukusi säilyä, sillä sinä käyt Herran sotaa, eikä mikään paha satu sinuun koko elinaikanasi. 29Jos joku ryhtyy sinua vainoamaan ja tavoittelee henkeäsi, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää henkesi tallella kuin kukkarossa, elävien joukossa, mutta vihollistesi hengen hän linkoaa pois kuin kiven. 30Kun Herra tekee sinulle kaiken sen hyvän, minkä on luvannut, ja korottaa sinut Israelin hallitsijaksi, 31silloin ei tämäkään tapaus voi horjuttaa sinua eikä vaivata tuntoasi. Ethän sinä vuodattanut turhaan verta etkä kostanut omin käsin. Sitten kun Herra on osoittanut sinulle hyvyytensä, sinä varmaankin muistat minua, palvelijaasi.»
32Daavid vastasi Abigailille: »Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka lähetti sinut tänään minua vastaan! 33Siunattu olkoon sinun älysi ja ole siunattu sinä itsekin, kun varjelit minua tekemästä tänään veritekoa etkä antanut minun kostaa omin käsin. 34Nyt Herra, Israelin Jumala, ei antanut minun tehdä sinulle pahaa. Mutta niin totta kuin hän elää, ellet olisi tullut näin kiireesti minua vastaan, ei Nabalilla olisi ollut aamunkoitteessa jäljellä ainoatakaan, joka vetensä seinään heittää!» 35Daavid otti vastaan hänen tuomisensa ja sanoi: »Palaa rauhassa kotiin! Näethän, että olen kuunnellut sinua ja tehnyt niin kuin toivoit.»
36Kun Abigail tuli takaisin Nabalin luo, tämä piti talossaan juominkeja, jotka olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Nabal oli hyvällä tuulella ja vahvasti juovuksissa, eikä Abigail puhunut hänelle sanaakaan ennen aamunkoittoa. 37Seuraavana aamuna, kun Nabalin humala oli haihtunut, Abigail kertoi miehelleen kaiken. Silloin Nabalin sydän jähmettyi ja hän muuttui kuin kiveksi. 38Noin kymmenen päivää myöhemmin Herra iski Nabalia niin että tämä kuoli.
39Kuullessaan Nabalin kuolleen Daavid sanoi: »Kiitetty olkoon Herra! Hän vaati Nabalin tilille loukkauksesta, jonka sain kärsiä. Herra varjeli minut, palvelijansa, pahasta teosta ja käänsi Nabalin pahan teon häntä itseään vastaan.»
Sitten Daavid lähetti palvelijansa pyytämään Abigailia hänelle vaimoksi. 40Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: »Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen.» 41Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: »Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!» 42Abigail valmistautui kiireesti matkaan, nousi aasin selkään ja lähti viiden palvelijattarensa saattamana Daavidin lähettien mukaan, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.
43Daavid oli nainut myös jisreeliläisen Ahinoamin, niin että hänellä oli nyt kaksi vaimoa. 44Mutta Saul oli antanut tyttärensä Mikalin, Daavidin ensimmäisen vaimon, Laisin pojalle Paltille, joka oli kotoisin Gallimista.
