18 LUKU. 18

₁Mutta sinun pyhilläsi

oli mitä kirkkain valo.

Kun nuo toiset kuulivat heidän äänensä,

mutta eivät nähneet heidän muotoansa,

ylistivät he näitä onnellisiksi,

kun näiden ei tarvinnut sellaista kärsiä.

₂Ja he kiittivät heitä siitä,

etteivät he tehneet heille vahinkoa,

vaikka aikaisemmin olivat saaneet

itse kärsiä vääryyttä,

ja pyysivät anteeksi vihamielisyyttänsä.

₃Sen sijaan sinä annoit näille

loimuavan tulenpatsaan

johdattajaksi tuntemattomalla matkalla

ja auringoksi, joka ei polttanut,

heidän kunniakkaalla vaelluksellaan

kautta vieraiden seutujen.

₄Sillä nuo toiset ansaitsivat sen,

että heiltä riistettiin valo

ja että heidät pidettiin

pimeydessä vangittuina,

koska he olivat pitäneet vankeudessa

sinun lapsiasi,

joiden kautta maailmalle piti annettaman

lain katoamaton valkeus.

₅Kun nuo olivat päättäneet surmata

pyhien pienet lapset,

joista yksi oli pantu heitteille,

mutta tullut pelastetuksi,

niin sinä rangaistukseksi riistit heiltä

paljon heidän omia lapsiaan

ja hukutit heidät kaikki

valtaiseen veteen.

₆Siitä yöstä annettiin edeltäpäin

tieto meidän isillemme,

että he varmasti tietäisivät,

minkälaiset ne valat olivat,

joihin he uskoivat,

ja niin olisivat rohkealla mielellä.

₇Niin odotti sinun kansasi

vanhurskasten pelastusta,

mutta vihollisen tuhoa.

₈Juuri sillä, jolla sinä rankaisit

meidän vastustajiamme,

sinä kutsuit meitä tykösi

ja saatoit meidät kunniaan.

₉Sillä hyvien pyhät lapset

uhrasivat salaisuudessa

ja sitoutuivat yksimielisesti

noudattamaan sitä jumalallista lakia,

että pyhät jakaisivat keskenään

yhtäläisesti

niinhyvin samat edut kuin vaaratkin;

ja samalla he jo silloin veisasivat

isien ylistysvirsiä.

₁₀Niitä vastaan kaikui

vihollisten epäsointuinen huuto,

ja niiden sekaan kantautui valitus,

kun he itkivät lapsiansa.

₁₁Sillä samanlainen rangaistus kohtasi

palvelijaa ja herraa,

alamainen sai kärsiä samaa kuin kuningas.

₁₂Yhtäläisesti oli kaikilla

lukemattomia kuolleita,

samanlaisen kuoleman surmaamia.

Sillä eläviä ei ollut riittävästi

edes niitä hautaamaan,

koska heidän jaloimmat vesansa

oli tuhottu yhdessä silmänräpäyksessä.

₁₃Vaikka he noitatemppujensa tähden

olivat siihen asti pysyneet epäuskoisina,

niin he silloin, kun esikoiset surmattiin,

tunnustivat, että tämä kansa oli

Jumalan poika.

₁₄Sillä kun syvä hiljaisuus

ympäröitsi kaiken

ja yö nopeassa kulussaan

oli ehtinyt puoliväliin,

₁₅silloin riensi

sinun kaikkivaltias sanasi taivaasta,

niinkuin hurja soturi,

kuninkaallisen valtaistuimen tyköä

keskelle tuhon omaksi vihittyä maata.

₁₆Terävänä miekkanaan se kantoi

sinun peruuttamatonta käskyäsi,

ja sinne asettuen

se täytti kaikki kuolemalla;

se kosketti taivasta,

vaikka oli astunut maan päälle.

₁₇Silloin uninäyt yhtäkkiä

peljästyttivät heitä hirmuisesti,

ja aavistamattomat kauhukuvat

tulivat heidän päällensä.

₁₈Ja he heittäytyivät mikä minnekin

puolikuolleina

ilmaisten samalla,

minkä syyn takia he kuolivat.

₁₉Sillä ne unet,

jotka olivat heitä peljästyttäneet,

olivat sen ennakolta ilmoittaneet,

etteivät he tuhoutuisi tietämättä,

minkä syyn tähden saivat kärsiä.

₂₀Tosin vanhurskaatkin

saivat kokea kuolemaa,

ja erämaassa sortui suuri joukko;

mutta viha ei kestänyt kauan.

₂₁Sillä nuhteeton mies ryhtyi

nopeasti taistelemaan kansan puolesta;

hän tarttui oman virkansa aseisiin,

rukoukseen ja sovitukseen,

minkä suitsutus tuo.

Hän asettui vihaa vastaan

ja teki lopun onnettomuudesta

osoittaen siten olevansa sinun palvelijasi.

₂₂Hän voitti tyytymättömyyden,

ei ruumiin voimalla eikä aseiden väellä,

vaan sanalla hän lannisti kurittajan,

muistuttamalla isille vannotuista valoista

ja liitoista.

₂₃Sillä kun kuolleita

jo makasi joukoittain

kaatuneina toinen toisensa päälle,

asettui hän väliin ja löi vihan takaisin

ja katkaisi siltä tien elävien luokse.

₂₄Sillä hänen pitkälle viitallensa

oli koko maailma kuvattu,

ja isien kunnia

kaiverrettujen kivien neljälle riville

ja sinun valtasuuruutesi otsalehdelle,

joka oli hänen päässään.

₂₅Näitä väisti tuhooja,

ja näitä se pelkäsi.

Sillä se riitti,

että he vain hiukan saivat kokea vihaa.