19 LUKU. 19

₁Mutta jumalattomia ahdisti

säälitön viha loppuun asti.

Sillä Jumala tiesi edeltäkäsin

heidän vastaisetkin tekonsa,

₂nimittäin että he, ensin pakotettuaan

israelilaiset lähtemään pois

ja kiirehdittyänsä heitä

lähtemään matkalle,

sitten sitä katuisivat

ja ryhtyisivät ajamaan heitä takaa.

₃Sillä kun he vielä olivat

murheen vallassa

ja valittivat kuolleitten haudoilla,

niin he ryhtyivät

toiseen mielettömään hankkeeseen

ja rupesivat ajamaan takaa,

ikäänkuin karkureita, niitä,

jotka he rukoilemalla rukoillen

olivat karkoittaneet.

₄Sillä hyvin ansaittu kohtalon pakko

veti heitä tähän loppumäärään

ja sai heidät unhottamaan,

mitä oli tapahtunut,

että he saisivat täyteen

sen rangaistuksen mitan,

mikä vielä puuttui

heidän kärsimyksistään,

₅ja että sinun kansasi saisi kokea

ihmeellisen vaelluksen,

mutta nuo toiset kohtaisivat

oudon kuoleman.

₆Sillä koko luomakunta

muodostettiin taas uudestaan

ominaisuuksiltansa,

ja se palveli aivan erikoisia määräyksiä,

että sinun lapsesi säilyisivät vauriotta.

₇Nähtiin pilven varjoavan leiriä

ja kuivan maan nousevan siitä,

missä ennen oli vesi:

selvä tie aukeni Punaisesta merestä

ja ruohoa kasvava keto

väkevästä aallokosta.

₈Sen kautta kulkivat yhtenä joukkona

kaikki ne, joita sinun kätesi suojasi,

ja saivat nähdä ihmeellisiä merkkejä.

₉Sillä niinkuin hevoset

heidät vietiin laitumelle,

ja niinkuin karitsat he hyppelivät

ja ylistivät sinua, Herra,

joka heidät olit pelastanut.

₁₀Sillä he muistivat vielä,

mitä heille oli tapahtunut

muukalaisuuden maassa,

kuinka maa tuotti sääskiä

sen sijaan, että se olisi synnyttänyt

nelijalkaisia eläimiä

ja kuinka virta kalojen asemesta

oksensi itsestään

suuren paljouden sammakoita.

₁₁Sittemmin he saivat myös nähdä

lintuja syntyvän uudella tavalla,

kun he himonsa ajamina

pyysivät itsellensä herkkuruokia.

₁₂Sillä heidän virkistyksekseen

nousi heille mereltä viiriäisiä.

₁₃Myöskään synnintekijöitä

eivät rangaistukset kohdanneet

ilman väkevissä salamanleimauksissa

heille annettuja merkkejä.

Sillä oikeudenmukaisesti he saivat kärsiä

omien pahain tekojensa tähden.

He olivat näet osoittaneet

ylen katkeraa muukalaisvihaa.

₁₄Sillä toiset saattoivat olla

ottamatta tykönsä tuntemattomia,

jotka olivat heidän luoksensa saapuneet,

mutta nämä tekivät orjiksensa vieraat,

jotka olivat osoittaneet heille hyvyyttä.

₁₅Eikä siinä kaikki —

mutta rangaistus oli heitä kohtaava:

kun toiset vastaanottivat muukalaiset

vihamielisesti,

₁₆niin nämä ottivat heidät tykönsä

juhlallisuuksilla,

mutta sitten, kun nuo muukalaiset

jo olivat saaneet samat oikeudet,

vaivasivat heitä raskailla töillä.

₁₇Mutta heidät lyötiinkin sokeudella,

niinkuin lyötiin nuo toiset

hurskaan miehen ovella,

silloin kun he kukin etsivät

synkeän pimeyden ympäröiminä

pääsyä sisälle hänen ovistaan.

₁₈Sillä niinkuin kielisoittimessa

sävelten tahti vaihtelee,

vaikka sointi pysyy samana,

samoin alkuaineiden keskinäinen suhde

on vaihtelevainen,

mikä on selvästi havaittavissa,

kun katsellaan silloin tapahtuneita asioita.

₁₉Sillä maaeläimet muuttuivat

vesieläimiksi

ja uivat siirtyivät maalle.

₂₀Tuli kiihtyi vedessä

itseäänkin väkevämmäksi,

ja vesi unohti sammuttavan voimansa.

₂₁Toisaalta liekit eivät kuluttaneet

niissä liikkuvien,

muuten helposti tuhoutuvien

eläinten lihaa,

eikä sulanut taivaallinen ruoka,

vaikka se laadultaan oli helposti sulavaa,

jään näköistä.

₂₂Sillä sinä, Herra,

olet tehnyt kansasi suureksi

ja kunniakkaaksi kaikessa

etkä ole sitä halveksinut,

vaan olet aina ja joka paikassa

seisonut sen rinnalla.