13 LUKU. 13

₁Turhia olivat luonnostaan

kaikki ihmiset,

joilta puuttui Jumalan tuntemus,

ja jotka eivät voineet

siitä hyvästä, mikä näkyy,

tuntea häntä, "joka on",

eivätkä tekoja katselemalla

havainneet tekijää,

₂vaan pitivät

maailmaa hallitsevina jumalina

joko tulta tai tuulta tai nopeata ilmaa

tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä

tai taivaan valoja.

₃Jos he olivat niin ihastuneita

näiden kauneuteen,

että luulivat niiden olevan jumalia,

olisi heidän tullut tietää,

kuinka paljon parempi näitä

on niiden hallitsija;

sillä hän, joka on kauneuden alkusyy,

on ne luonut.

₄Jos taas heitä hämmästytti

niiden voima ja vaikutus,

olisi heidän niistä pitänyt ymmärtää,

kuinka paljoa väkevämpi on hän,

joka ne on valmistanut.

₅Sillä luotujen suuruudesta

ja kauneudesta

voidaan vertailemalla havaita,

millainen on niiden aikaansaaja.

₆Kuitenkaan ei heitä voi paljon moittia,

sillä hekin varmaan etsivät Jumalaa

ja tahtovat hänet löytää,

vaikka eksyvätkin.

₇Sillä vaeltaessaan

hänen tekojensa keskellä

he niitä tarkoin tutkivat,

ja niitten katseleminen valtaa heidät,

koska se, mitä he näkevät, on kaunista.

₈Mutta toisaalta he eivät ole

myöskään syyttömiä.

₉Sillä jos he voivat tajuta niin paljon,

että saattoivat tarkoin tutkia maailman,

kuinka he eivät pikemmin löytäneet

häntä, joka on niitten hallitsija?

₁₀Surkuteltavia ovat

ja kuolleisiin esineihin panevat toivonsa

kaikki ne, jotka nimittävät jumaliksi

ihmiskätten tekoja,

kultaa ja hopeaa, taiteellisesti muovailtua,

eläinten kuvia tai arvotonta kiveä,

muinaisajan käden työtä.

₁₁Tai entä puuseppä?

Hän sahaa puusta kappaleen,

helpon liikutella,

kuorii sen tottuneesti yliyltään,

käsittelee sitä taitavasti

ja valmistaa siitä hyödyllisen astian

jokapäiväisen elämän tarpeisiin.

₁₂Ja sitä tehtäessä jääneet tähteet

hän käyttää valmistaakseen ruokansa

ja tulee ravituksi.

₁₃Mutta sen jätteen,

joka ei kelpaa mihinkään hyödylliseen,

väärän ja oksaisen puunkappaleen,

hän ottaa ja veistää taiten

joutohetkinänsä,

muotoilee sen mielijohteensa mukaan

ja tekee siitä ihmisen kuvan

₁₄tai valmistaa sen

jonkin mitättömän eläimen kaltaiseksi,

sivelee sen mönjällä,

punaa sen pinnan ihomaalilla

ja sivelee peittoon kaikki sen tahrat.

₁₅Sitten hän valmistaa sille asunnon,

sen arvolle sopivan,

ja kiinnittää sen raudalla lujasti seinään.

₁₆Sillä hän pitää jo ennakolta huolta,

ettei se putoaisi,

koska hän tietää,

ettei se itse voi itseänsä auttaa;

sillä sehän on vain kuva ja tarvitsee apua.

₁₇Ja hän rukoilee sitä tavarainsa,

vaimojensa ja lastensa puolesta,

eikä häpeä puhutella hengetöntä esinettä.

Hän anoo terveyttä voimattomalta,

₁₈rukoilee elämää kuolleelta,

pyytää apua neuvottomimmalta,

johdatusta matkalle siltä,

joka ei voi astua askeltakaan;

₁₉ja menestystä hankkeissa,

toiminnassa ja kätten töissä

hän rukoilee siltä,

jonka käsissä ei ole voiman hiventäkään.