12 LUKU. 12

₁Sillä sinun katoamaton henkesi

on kaikissa.

₂Sentähden sinä lankeavia rankaiset

lempeästi

ja varoitat heitä

muistuttamalla heille heidän syntejään,

että he luopuisivat pahuudestaan

ja uskoisivat sinuun, oi Herra.

₃Sillä pyhän maasi entisiä asukkaita

sinä vihasit,

₄koska he harjoittivat

mitä inhottavimpia noituuden tekoja

ja mitä saastaisimpia jumalanpalvelusmenoja;

₅noita säälittömiä lastensa surmaajia,

noiden sisälmystensyöjäin uhriateriaa,

jossa syötiin ihmislihaa ja verta,

noita salamenoisia

heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä.

₆Ja vanhemmat,

jotka surmasivat avuttomat lapsensa,

sinä tahdoit hävittää

meidän isäimme kätten kautta,

₇että maa, joka oli kaikista kallein

sinun silmissäsi,

saisi Jumalan lapsista arvollisen väestön.

₈Mutta näitäkin sinä säälit,

koska he olivat ihmisiä;

sinä lähetit herhiläisiä

sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi,

että ne vähitellen tuhoaisivat heidät.

₉Ei siksi, ettet sinä olisi voinut

avotaistelussa antaa

jumalattomia vanhurskaitten käsiin,

tai hirmuisten petojen kautta

taikka ankaran sanan voimalla

yht'äkkiä tuhota heitä;

₁₀vaan tuomitessasi vähitellen

sinä annoit tilaisuutta parannukseen,

vaikka hyvin tiesit,

että heidän alkujuurensa oli paha

ja heidän pahuutensa syntyperäinen,

ja ettei heidän ajatuksensa

ikinä muuttuisi.

₁₁Sillä se oli alusta saakka

kirottu sukukunta.

Sinä et myöskään siitä syystä,

että olisit jotakuta peljännyt,

jättänyt heitä rankaisematta

heidän synneistänsä.

₁₂Sillä kuka uskaltaa sanoa:

"Mitä sinä olet tehnyt?"

Tai kuka voi asettua

sinun tuomiotasi vastaan?

Ja kuka uskaltaa syyttää sinua

hävitetyistä kansoista,

jotka sinä itse olet tehnyt?

Taikka kuka voi nousta sinua vastaan

puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?

₁₃Sillä ei ole muuta Jumalaa

paitsi sinä,

joka pitää huolen kaikista,

niin että sinun täytyisi osoittaa,

ettet ole tuominnut väärin;

₁₄ei voi myöskään yksikään kuningas

tai hallitsija

nousta sinun silmäisi edessä

puolustamaan niitä,

joita sinä olet rangaissut.

₁₅Koska sinä olet vanhurskas,

niin sinä myöskin hallitset kaikkea

vanhurskaasti

ja katsot olevan valtaasi soveltumatonta

tuomita sitä,

joka ei ole rangaistusta ansainnut.

₁₆Sillä sinun väkevyytesi

on vanhurskauden alku;

ja se, että sinä hallitset kaikkia,

saa aikaan, että sinä kaikkia armahdat.

₁₇Sillä sinä osoitat väkevyytesi,

kun ei uskota

sinun voimasi täydellisyyteen,

ja rankaiset niiden röyhkeyttä,

jotka sitä eivät tunnusta.

₁₈Ja vaikka sinä olet

väkevyyden valtias

niin sinä tuomitset lempeydellä,

ja hallitset meitä suurella sääliväisyydellä.

Sillä kun sinä tahdot, niin sinä voit.

₁₉Tämänkaltaisilla teoilla

sinä olet opettanut kansallesi,

että hurskaan tulee olla ihmisystävällinen;

ja sinä olet antanut lapsillesi

hyvän toivon,

että suot heille tilaisuutta parannukseen,

kun he syntiä tekevät.

₂₀Jos sinä siis rangaistessasi

lastesi vihollisia,

vaikka he ansaitsivat kuoleman,

noudatit niin suurta harkintaa

ja kärsivällisyyttä,

että annoit heille aikaa ja tilaisuutta

luopua pahuudestansa,

₂₁millä huolella tuomitsitkaan lapsiasi,

joiden isille sinä valoilla ja liitoilla

olit antanut niin ihanat lupaukset?

₂₂Kasvattaessasi meitä kurituksella

sinä ruoskit meidän vihollisiamme

kymmentuhatkertaisesti,

että me itse tuomitessamme

ajattelisimme sinun hyvyyttäsi,

ja kun meitä tuomitaan,

saisimme odottaa armoa.

₂₃Sentähden sinä myös vaivasit

niitä väärämielisiä,

jotka elivät elämänsä mielettömyydessä,

heidän omilla kauhistuksillansa.

₂₄Sillä he olivat eksyneet

ylen kauas eksytyksen teillä,

ottaen jumalikseen eläimiä, viheliäisempiä

kuin vihatuimmatkin niistä,

ja tulleet petetyiksi kuin älyttömät lapset.

₂₅Siitä syystä sinä lähetit heille,

niinkuin ymmärtämättömille lapsille,

rangaistuksen, teit heidät pilkan alaisiksi.

₂₆Mutta jotka eivät ota ojennusta

pilkkarangaistuksista,

ne saavat Jumalalta ansaitun tuomion.

₂₇Sillä juuri niiden kautta,

joita vastaan he kärsiessään napisivat,

juuri niiden kautta,

joita pitivät jumalinansa,

he saivat kurituksensa

ja oppivat omin silmin tuntemaan

totiseksi Jumalaksi hänet,

jonka he ennen

olivat kieltäneet tuntevansa.

Sentähden kohtasikin heitä

tuomioista ankarin.