14 LUKU. 14

₁Kun taas joku hankitsee merimatkaa,

ja aikoo kulkea halki rajujen aaltojen,

niin hän huutaa avuksensa puuta,

joka on hauraampi kuin se laiva,

joka häntä kuljettaa.

₂Sillä laivan on suunnitellut

ansaitsemisen halu,

ja mestari Viisaus on sen rakentanut.

₃Ja sinun huolenpitosi, oi Isä,

ohjaa sen kulkua,

sillä sinä olet valmistanut mereenkin tien

ja aaltoihin varman polun

₄osoittaaksesi,

että sinä voit pelastaa kaikesta,

vaikka joku purjehdustaidotonkin

astuisi laivaan.

₅Ja sinä tahdot,

etteivät viisautesi teot olisi tehottomia.

Siksi ihmiset uskaltavatkin henkensä

mitättömän puun varaan

ja kulkevat vauriotta

meren aallokon halki pienellä aluksella.

₆Sillä kun ylpeät jättiläiset

muinoin hukkuivat,

niin hän, joka oli maailman toivo,

pelastui haahdessa

ja jätti maailmalle

uuden sukukunnan siemenen,

kun sinun kätesi ohjasi hänen kulkunsa.

₇Sillä siunattu on se puu,

jonka kautta vanhurskaus tulee.

₈Mutta käsillä tehty olkoon kirottu,

niin hyvin se itse kuin sen tekijä;

jälkimmäinen,

koska hän on sen tehnyt,

edellinen,

koska sitä kutsutaan jumalaksi,

vaikka se on katoavainen kappale.

₉Sillä Jumala vihaa yhtäläisesti

jumalatonta

kuin hänen jumalattomuuttansakin;

₁₀myös saa teko rangaistuksen

yhdessä tekijän kanssa.

₁₁Sentähden tulee kosto

myös pakanain epäjumalille,

koska ne ovat tulleet kauhistukseksi

Jumalan luomakunnassa

ja langetukseksi ihmisten sieluille

ja paulaksi ymmärtämättömien jaloille.

₁₂Sillä ajatus hahmotella kuvia

on luopumuksen alku,

ja niiden keksiminen on elämän turmio.

₁₃Sillä ei niitä alusta alkaen ollut,

eikä niitä ole oleva ainaisesti,

₁₄vaan ihmisten turhasta kuvittelusta

ne ovat tulleet maailmaan;

sentähden on myös niille säädetty

äkillinen loppu.

₁₅Sillä liian aikaisen surun kalvamana

teetti isä kuvan

äkisti poistemmatusta lapsestansa

ja alkoi nyt jumalana kunnioittaa

kuollutta ihmistä,

ja sääti niille, jotka olivat hänen alaisiansa,

salaisia menoja ja vihkimyksiä.

₁₆Sitten tuo jumalaton tapa

aikaa myöten yhä vahvistui

ja sitä alettiin noudattaa lakina.

Myös hallitsijain käskystä ruvettiin

palvelemaan veistettyjä kuvia.

₁₇Sillä kun ihmiset eivät voineet

kasvojen edessä

osoittaa kunnioitustaan kaukana asuville,

niin he kuvasivat

tuon kaukana asuvan ulkomuodon

ja tekivät näkyvän kuvan

kunnioittamastaan kuninkaasta

imarrellaksensa harrastuksellaan

tuota poissa olevaa,

ikäänkuin hän olisi läsnä.

₁₈Ja taiteilijan kunnianhimo yllytti

yhä innokkaampaan palvelemiseen

niitäkin, jotka eivät tunteneet

kuvattua itseänsä.

₁₉Joku ehkä tahtoi päästä

hallitsijan suosioon

ja ponnisti taitoaan saadakseen aikaan

kaunistellun yhdennäköisyyden.

₂₀Mutta rahvas,

jota veistoksen kauneus viehätti,

alkoi nyt pitää jumaloitavana häntä,

jota vielä äsken kunnioitettiin

pelkkänä ihmisenä.

₂₁Ja tästä tuli paula elämälle,

sillä joko onnettomuuden

tai julman hallituksen pakottamina

ihmiset tällöin antoivat

kivelle ja puulle nimen,

joka niille ei kuulu.

₂₂Mutta ei riittänyt heille se,

että eksyivät pois Jumalan tuntemisesta,

vaan vieläpä he,

vaikka heidän elämänsä on suurta sotaa,

heidän ymmärtämättömyytensä tähden,

nimittävät tällaista pahaa rauhaksi.

₂₃Sillä viettäessään uhrijuhlia,

joissa lapsia surmataan,

taikka muita kätkettyjä salamenoja

tai hillittömiä juominkejaan

eriskummaisine tapoineen

₂₄he eivät enää välitä hengestä

eivätkä avioliiton puhtaudesta,

vaan toinen raivaa toisen tieltänsä

salakavalasti

tai tuottaa hänelle kärsimystä

viettelemällä hänen vaimonsa.

₂₅Kaikkialla vallitsee sekaisin

verenvuodatus ja murha,

varkaus ja petos, turmelus ja uskottomuus,

metelit, valapattoisuus,

hyvien ahdistaminen,

₂₆kiittämättömyys, sielujen saastutus,

luonnoton sukuyhteys,

avioliittojen sekasorto,

haureus ja irstaus.

₂₇Sillä noiden epäjumalain palvelu,

joita ei sovi edes nimeltä mainita,

on kaiken pahan alku, syy ja täyttymys.

₂₈He näet joko riehuvat ilon hurmiossa

tai profetoivat valhetta

tai elävät väärämielisesti

tai kerkeästi vannovat väärin.

₂₉Sillä kun he luottavat

hengettömiin epäjumalankuviin,

eivät he odota joutuvansa

kärsimään mitään pahaa,

vaikka ovatkin vannoneet väärin.

₃₀Mutta molemmista tulee heille kosto:

niinhyvin siitä,

että ovat ajatelleet pahaa Jumalasta

pitäytymällä epäjumalankuviin,

kuin siitäkin,

että vilpillisesti ovat vannoneet väärin,

pitäen halpana sen, mikä pyhää on.

₃₁Sillä ei niitten voima,

joiden nimeen vannotaan,

vaan synnintekijöille tuleva kosto

kohtaa aina väärämielisten rikkomusta.