1Senjälkeen Tobias lähti matkalle, ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi. Ja hän sanoi jäähyväiset Raguelille ja hänen vaimolleen Ednalle. Sitten hän kulki eteenpäin, kunnes saapui Niiniven läheisyyteen. 2Silloin Raafael sanoi Tobiaalle: "Etkö tiedä, veljeni, kuinka oli isäsi laita lähtiessäsi hänen luotansa? 3Kiiruhtakaamme vaimosi edellä ja laittakaamme talo järjestykseen. 4Ja ota kalan sappi käteesi." Sitten he lähtivät matkalle, ja koira seurasi heitä. 5Mutta Hanna istui ja katsoi tietä pitkin nähdäkseen poikansa. 6Ja kun hän huomasi hänen tulevan, sanoi hän hänen isälleen: "Katso, poikani tulee ja mies, joka lähti hänen kanssaan". 7Ja Raafael sanoi: "Minä tiedän, että isäsi tulee avaamaan silmänsä. 8Voitele sapella hänen silmänsä; kun hän tuntee kirvelyä, niin hän hieroo niitä, ja valkeat pilkut putoavat pois, ja hän näkee sinut." 9Mutta Hanna kiiruhti heitä vastaan ja lankesi poikansa kaulaan ja sanoi hänelle: "Minä olen nähnyt sinut, lapseni, nyt tahtoisin kuolla". Ja he molemmat purskahtivat itkuun. 10Silloin Toobit meni ovelle ja oli loukata itsensä. Mutta poika riensi häntä vastaan, 11tarttui isäänsä ja siveli sapella isänsä silmiä sanoen: "Ole turvallisella mielellä, isä". 12Kun nyt silmiä alkoi kirvellä, hieroi hän niitä. 13Silloin lähtivät hänen silmistään valkoiset pilkut, ja hän näki poikansa ja lankesi hänen kaulaansa 14ja purskahti itkuun ja sanoi: "Ylistettävä olet sinä, Jumala, ylistettävä sinun nimesi iankaikkisesti, ja ylistettävät kaikki sinun pyhät enkelisi. 15Sillä sinä olet kurittanut minua, mutta olet nyt minua armahtanut. Katso, minä näen poikani Tobiaan." Silloin hänen poikansa meni riemuiten huoneeseen; ja hän kertoi isälleen, mitä suurta ja ihmeellistä hänelle oli tapahtunut Meediassa.
16Senjälkeen Toobit meni ulos kohtaamaan miniäänsä Niiniven portille; ja hän iloitsi ja kiitti Jumalaa. Ja ne, jotka näkivät hänen käyvän, ihmettelivät sitä, että hän oli saanut näkönsä. 17Mutta Toobit tunnusti heidän edessään, että Jumala oli armahtanut häntä. Ja kun Toobit lähestyi miniäänsä Saaraa, tervehti hän häntä sanoen: "Ole tervetullut, tyttäreni; ylistetty olkoon Jumala, joka on tuonut sinut meidän tykömme, niin olkoot myös isäsi ja äitisi". Ja kaikkien hänen veljiensä keskuudessa Niinivessä oli ilo. 18Myös Akiakar ja hänen veljensä poika Nasbas saapuivat häihin. 19Ja Tobiaan häitä vietettiin ilon vallitessa seitsemän päivää.
