1Ja Toobit kutsui luokseen poikansa Tobiaan ja sanoi hänelle: "Katso, poikani, että mies, joka oli sinun matkakumppanisi, saa palkkansa; hänen tulee saada vähän lisääkin". 2Hän vastasi: "Isä, minä voin vahingotta antaa hänelle puolet siitä, mitä olen tuonut mukanani. 3Sillä hän on tuonut minut terveenä sinun tykösi, on parantanut minun vaimoni, tuonut minun rahani ja samoin parantanut sinut." 4Silloin vanhus sanoi: "Sen hän on ansainnut". 5Sitten hän kutsui tykönsä enkelin ja sanoi hänelle: "Ota puolet kaikesta, minkä olette mukananne tuoneet".
6Mutta tämä kutsui heidät molemmat syrjään ja sanoi heille: "Ylistäkää Jumalaa ja kiittäkää häntä; antakaa hänelle kunnia ja kiittäkää häntä kaikkien elävien olentojen edessä siitä, mitä hän on teille tehnyt. Hyvä on ylistää Jumalaa ja korottaa hänen nimeänsä ja kunnioittaen julistaa Jumalan tekoja. Älkää olko hitaat häntä kiittämään. 7On hyvä pitää salassa kuninkaan salaisuus, mutta saattaa julki, kunniaan, Jumalan teot. Tehkää sitä, mikä hyvä on, niin paha ei teitä kohtaa. 8Hyvä on rukous yhdessä paaston, almujenannon ja vanhurskauden kanssa. Parempi vähäisen vanhurskaudella kuin paljon vääryydellä. Parempi antaa almuja kuin kerätä kulta-aarteita. 9Almut pelastavat kuolemasta ja puhdistavat kaikesta synnistä. Jotka almuja antavat ja vanhurskautta harjoittavat, ne saavat kauan elää, 10mutta synnintekijät ovat oman elämänsä vihollisia. 11En tahdo teiltä mitään salata. Minähän sanoin, että on hyvä pitää salassa kuninkaan salaisuus, mutta saattaa julki, kunniaan, Jumalan teot. 12Niinpä siis: kun sinä rukoilit ja niin myös sinun miniäsi Saara, niin minä vein teidän rukouksenne Pyhän eteen, että hän ne muistaisi; ja kun sinä hautasit kuolleita, niin minä samoin olin sinun rinnallasi. 13Ja kun sinä viivyttelemättä nousit ylös ja jätit ateriasi mennäksesi hautaamaan kuolleen, silloin ei sinun hyvä tekosi jäänyt minulta salaan, vaan minä olin sinun kanssasi. 14Ja nyt on Jumala lähettänyt minut parantamaan sinut ja sinun miniäsi Saaran. 15Minä olen Raafael, yksi niistä seitsemästä pyhästä enkelistä, jotka esiinkantavat pyhien rukoukset ja jotka astuvat Pyhän eteen hänen kirkkaudessaan." 16Silloin molemmat kauhistuivat ja lankesivat kasvoilleen, sillä heidät valtasi pelko. 17Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljätkö: teillä on oleva rauha; ylistäkää Jumalaa iankaikkisesti. 18Sillä en minä ole tullut omasta suosiostani, vaan teidän Jumalanne tahdosta. Ylistäkää siis häntä iankaikkisesti. 19Kaiken tämän ajan minä olen ollut teidän näkyvissänne, mutta minä en ole syönyt enkä juonut, te olette nähneet vain näyn. 20Kiittäkää nyt siis Jumalaa, sillä minä nousen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Ja kirjoittakaa kirjaan kaikki, mitä on tapahtunut." 21Ja kun he nousivat ylös, eivät he enää nähneet häntä. 22Ja he ylistivät hänen suuria ja ihmeellisiä tekojansa, kuinka Herran enkeli oli heille ilmestynyt.
