10 LUKU. 10

₁Mutta hänen isänsä Toobit luki jokaisen kuluvan päivän. Ja kun matkaan tarvittavat päivät olivat kuluneet umpeen eikä häntä kuulunut kotiin, ₂niin Toobit sanoi: "Kenties ei heitä ole otettu vastaan? Tai on Gabael ehkä kuollut, niin ettei kukaan anna hänelle rahoja?" ₃Ja hän oli kovin murheissaan. ₄Mutta hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Poika on joutunut tuhon omaksi, koska hän viipyy niin kauan". Ja hän alkoi itkeä häntä ja sanoi: ₅"Kuinka minua surettaakaan, lapseni, että päästin sinut, silmieni valon, menemään!" ₆Mutta Toobit sanoi hänelle: "Ole vaiti; älä ole huolissasi, hän on terveenä". ₇Vaimo vastasi hänelle: "Ole vaiti! Älä minua petä! Minun lapseni on joutunut tuhon omaksi." Ja joka päivä hän meni tielle, jota pitkin poika oli lähtenyt matkalle; päivällä hän ei syönyt mitään, ja yökaudet hän itki lakkaamatta poikaansa Tobiasta, kunnes ne neljätoista hääpäivää, joiden ajaksi Raguel oli vannottanut hänet jäämään sinne, olivat loppuun kuluneet.

Mutta Tobias sanoi Raguelille: "Päästä minut menemään, sillä isäni ja äitini eivät enää toivo näkevänsä minua". ₈Silloin hänen appensa vastasi hänelle: "Jää tänne luokseni; minä lähetän sinun isällesi tiedon voinnistasi". ₉Tobias sanoi: "Päästä minut isäni tykö". ₁₀Ja Raguel nousi ja antoi hänelle hänen vaimonsa Saaran ja puolet omaisuudesta: orjia, karjaa ja rahaa. ₁₁Sitten hän siunasi heidät ja lähetti heidät matkalle sanoen: "Taivaan Jumala suokoon teille onnea, lapseni, ennenkuin minä kuolen". ₁₂Ja tyttärelleen hän sanoi: "Kunnioita appivanhempiasi; he ovat nyt sinun vanhempasi. Toivon kuulevani sinusta hyvää." Ja hän suuteli häntä. 13 Ja Edna sanoi Tobiaalle: "Rakas veljeni, vieköön taivaan Jumala sinut kotiin ja suokoon minun nähdä sinulla lapsia tyttärestäni Saarasta, että minä saisin riemuita Herran edessä. Katso, minä uskon tyttäreni sinun huomaasi; älä tuota hänelle murhetta."