47 LUKU. 47

₁Ja hänen jälkeensä nousi Naatan

ja oli profeettana Daavidin päivinä.

₂Niinkuin rasva otetaan erilleen

yhteysuhrista,

niin Daavid israelilaisista.

₃Leijonain kanssa hän leikki

niinkuin vohlain

ja karhujen kanssa

niinkuin lampaankaritsain.

₄Eikö hän nuoruudessaan

tappanut jättiläistä

ja poistanut häväistystä kansasta

kohottamalla kädessään linkokiven

ja lyömällä maahan Goljatin röyhkeyden!

₅Sillä hän huusi avuksensa Herraa,

Korkeinta,

ja Herra antoi voiman

hänen oikeaan käteensä

kukistamaan sankarin,

taistelussa väkevän,

ja korottamaan hänen kansansa sarven.

₆Niinpä häntä kunnioitettiin

niitten kymmenentuhannen tähden

ja ylistettiin

Herran suomien siunausten tähden,

ja hänelle tarjottiin kunnian kruunu,

₇sillä hän hävitti viholliset yltympäri

ja tuhosi vastustajansa, filistealaiset.

Hän musersi heidän sarvensa murskaksi,

tähän päivään asti.

₈Kaikista töistänsä

hän antoi kiitoksen Pyhälle,

Korkeimmalle,

ylistyksen sanoilla.

Kaikesta sydämestänsä

hän veisasi kiitosvirsiä

ja rakasti Luojaansa.

₉Ja hän asetti veisaajia alttarin eteen

ja sai heidät kaiuttamaan suloisia veisuja.

₁₀Hän teki juhlat arvokkaiksi

ja sääti juhla-ajat

täydellisen kauniine menoineen,

niin että Herran pyhää nimeä kiitettiin

ja pyhäkkö kaikui siitä

aamuvarhaisesta alkaen.

₁₁Herra otti pois hänen syntinsä

ja korotti hänen sarvensa

ikiaikoihin saakka

ja antoi hänelle kuninkuuden liiton

ja kunnian valtaistuimen Israelissa.

₁₂Hänen jälkeensä nousi

hänen ymmärtäväinen poikansa,

jolla hänen tähtensä oli rauha

avaroilla alueilla.

₁₃Salomo hallitsi rauhan päivinä,

hän, jolle Jumala antoi rauhan

joka taholla,

että hän kohottaisi huoneen

hänen nimellensä

ja valmistaisi pyhäkön ikuisiksi ajoiksi.

₁₄Kuinka viisas sinä olitkaan

nuoruudessasi

ja täynnä kuin virta ymmärrystä!

₁₅Sinun henkesi käsitti kaiken maan,

ja sinä täytit sen syvällisillä sananlaskuilla.

₁₆Sinun nimesi ulottui

kaukaisiin saariin,

ja sinä olit rakastettu

rauhallisuutesi tähden.

₁₇Maat ihmettelivät sinua

sinun laulujesi ja vertaustesi,

sinun sananlaskujesi

ja selitystaitosi tähden.

₁₈Herran Jumalan nimessä,

hänen, jota kutsutaan Israelin Jumalaksi,

sinä kokosit kultaa kuin tinaa

ja kartutit hopeata kuin lyijyä.

₁₉Mutta sinä annoit naisille

kupeittesi voiman

ja ruumiisi heidän hallittavaksensa.

₂₀Sinä sait tahran kunniaasi

ja saastutit siemenesi.

Sinä tuotit vihan lastesi päälle

ja mielikarvauden

mielettömyytesi tähden.

₂₁Niin jakautui hallitus kahdeksi,

ja Efraimista sai alkunsa

tottelematon kuninkuus.

₂₂Mutta ei Herra laupeuttansa lopeta

eikä turmele yhtäkään työtänsä;

ei hävitä valittunsa jälkipolvia

eikä tuhoa sen jälkeläisiä,

joka on häntä rakastanut.

Myös Jaakobille hän jätti jäännöksen

ja Daavidille juurivesan,

joka on hänestä lähtenyt.

₂₃Ja Salomo meni lepoon isiensä tykö

ja jätti yhden jälkeläisistänsä,

kansan mielettömyyden alkuunpanijan

ja ymmärrykseltään puuttuvaisen,

Rehabeamin, joka neuvollaan

saattoi kansan luopumukseen;

ja myös Jerobeamin, Nebatin pojan,

joka saattoi Israelin syntiä tekemään

ja ohjasi Efraimin synnin tielle.

₂₄Ja heidän syntinsä lisääntyivät

ylen suuresti,

niin että heidät siirrettiin pois maastansa.

₂₅Ja he juoksivat

kaiken pahuuden perässä,

kunnes heitä kohtasi kosto.