48 LUKU. 48

₁Sitten nousi Elias, profeetta,

joka oli kuin tuli

ja jonka sana paloi kuin tulisoihtu.

₂Hän tuotti heille nälänhädän

ja harvensi kiivaudellaan

heidän lukuansa.

₃Herran sanalla hän sulki taivaan

ja sai myös tulen

kolmesti tulemaan taivaasta.

₄Kuinka suuresti kunnioitettu

oletkaan sinä, Elias,

ihmeteltävien tekojesi tähden,

ja kuka voi kerskata olevansa

sinun vertaisesi! —

₅sinun, joka herätit vainajan kuolleista

ja tuonelasta Korkeimman sanalla,

₆joka syöksit kuninkaita perikatoon

ja kunniassa-olijoita alas vuoteistansa;

₇joka kuulit Siinailla nuhdepuheen

ja Hoorebilla kostotuomiot;

₈joka voitelit kuninkaita kostajiksi

ja profeettoja seuraajiksi jälkeesi;

₉joka tulit otetuksi ylös taivaaseen

tulenpyörteessä,

tulisten hevosten vaunuissa,

₁₀joka tulet aikanasi,

niinkuin on kirjoitettu nuhdepuheissa,

tyynnyttämään vihaa,

ennenkuin se puhkeaa,

ja kääntämään isäin sydämet

lasten puoleen

ja asettamaan kohdalleen

Jaakobin sukukunnat.

₁₁Onnelliset ne,

jotka saivat nähdä sinut

ja olivat rakkauden kaunistamat!

Mutta totisesti mekin saamme elää.

₁₂Kun myrsky oli peittänyt Eliaan,

täytti hänen henkensä Elisan.

Häntä ei hänen elinpäivinään

yksikään hallitsija saanut horjumaan,

eikä kukaan saanut häntä lannistetuksi.

₁₃Ei mikään käynyt

yli hänen voimansa,

ja vielä haudassa

hänen ruumiinsa ennusti.

₁₄Eläessään hän teki ihmeitä,

ja hänen kuoltuaankin

olivat hänen tekonsa ihmeteltävät.

₁₅Kaikesta tästä huolimatta

ei kansa tehnyt parannusta,

eivätkä he luopuneet synneistänsä,

siihen asti että heidät saaliina siirrettiin

pois maastansa

ja hajotettiin kaikkeen maan piiriin.

Jäljelle jäi vain vähän kansaa

ja Daavidin suvulle ruhtinas.

₁₆Muutamat näistä tekivät sitä,

mikä otollista on,

muutamat taas yhä enemmän syntiä.

₁₇Hiskia vahvisti kaupunkinsa

ja johti sen keskelle vesijohdon.

Hän kaivoi raudalla läpi kallion

ja rakensi vesisäiliöitä.

₁₈Hänen päivinänsä

hyökkäsi Sanherib

ja lähetti sinne Rabsaken.

Tämä lähti

ja nosti kätensä Siionia vastaan

ja puhui ylpeydessään suuria sanoja.

₁₉Silloin vapisivat

heidän sydämensä ja kätensä,

ja he olivat tuskassa kuin synnyttäväiset.

₂₀Ja he huusivat avuksi

laupiasta Herraa

ojentaen kätensä hänen puoleensa.

Pyhä kuuli heitä nopeasti taivaasta

ja pelasti heidät Esaiaan kädellä.

₂₁Hän löi assurilaisten leiriä

ja Herran enkeli hävitti heidät.

₂₂Sillä Hiskia teki sitä,

mikä oli Herralle otollista,

ja noudatti vakaasti

isänsä Daavidin teitä,

joille häntä ohjasi profeetta Esaias,

suuri ja näyissänsä luotettava.

₂₃Tämän päivinä aurinko peräytyi,

ja hän jatkoi kuninkaan elinaikaa.

₂₄Suurena hengessä

hän näki viimeiset asiat

ja lohdutti Siionin surevaisia.

₂₅Iankaikkisuutta myöten

hän näytti, mitä tuleva on,

ja salatut asiat

ennen niiden tapahtumista.