30 LUKU.
Voi-huuto Juudaa vastaan, joka etsii Egyptin apua. Tottelemattomuus Herraa kohtaan johtaa perikatoon. Armahdetun Siionin autuus; sen vihollisten tuomio.
1Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra,
jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta,
ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni,
kooten syntiä synnin päälle;
2jotka menevät Egyptiin, kysymättä minulta,
turvautuakseen faraon turviin
ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa!
3Faraon turva koituu teille häpeäksi
ja suojan etsiminen Egyptin varjosta häväistykseksi.
4Sillä vaikka hänen ruhtinaansa ovat Sooanissa
ja hänen sanansaattajansa saapuneet Haanekseen asti,
5joutuvat kaikki häpeään kansan tähden,
josta heillä ei ole hyötyä —
ei apua, ei hyötyä, vaan häpeätä ja pilkkaa.
6Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan.
Halki ahdingon ja ahdistuksen maan,
halki naarasleijonan ja jalopeuran maan,
kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan
he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa
ja kamelien kyttyrällä aarteensa
kansan tykö, josta ei hyötyä ole.
7Egyptin apu on turha ja tyhjä;
sentähden minä annan sille nimen:
"Rahab, joka ei pääse paikaltansa".
8Mene siis nyt
ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan
ja piirrä se kirjaan,
että se säilyisi tuleviin aikoihin,
ainiaan, iankaikkisesti.
9Sillä he ovat niskoitteleva kansa,
ovat vilpillisiä lapsia,
lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia,
10jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö",
ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia,
puhukaa meille mieluisia,
ennustakaa silmänlumeita.
11Poiketkaa tieltä, väistykää polulta;
viekää pois silmistämme Israelin Pyhä."
12Sentähden, näin sanoo Israelin Pyhä:
Koska te halveksitte tätä sanaa
ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen
ja siihen turvaudutte,
13niin tämä synti on oleva
kuin repeämä korkeassa muurissa,
joka uhkaa sortua ja pullistuu;
se särkyy äkkiä, yhtäkkiä.
14Se särkyy, niinkuin särkyy savenvalajan astia,
joka lyödään rikki säälimättä,
niin ettei sen sirpaleista löydy palasta,
millä ottaa tulta liedestä
tai ammentaa vettä altaasta.
15Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä:
Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte,
rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne;
mutta te ette tahtoneet,
16vaan sanoitte: "Ei!
Hevosilla me tahdomme kiitää"
— niinpä saatte kiitää pakoon.
"Nopean selässä me tahdomme ratsastaa"
— niinpä ovat vainoojanne nopeat.
17Tuhat pakenee yhden uhkaa;
viiden uhkaa te pakenette,
kunnes se, mikä teistä jää,
on kuin merkkipuu vuoren huipulla,
kuin lipputanko kukkulalla.
18Sentähden Herra odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä;
sillä Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!
19Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. 20Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. 21Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää". 22Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: "Ulos!" 23Niin hän antaa sateen sinun siemenellesi, jonka maahan kylvät, ja maan sadosta leivän, joka on oleva mehevä ja lihava, ja sinun karjasi on sinä päivänä käyvä laajalla laitumella. 24Härät ja aasinvarsat, jotka peltotyötä tekevät, syövät suolaista rehuviljaa, joka on viskattu hangolla ja viskimellä. 25Ja kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikilla ylhäisillä kukkuloilla on oleva puroja, vesivirtoja, suuren surmaamisen päivänä, tornien sortuessa. 26Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat.
27Katso, Herran nimi tulee kaukaa,
hänen vihansa leimuaa, ja sankka savu tupruaa;
hänen huulensa ovat täynnä hirmuisuutta,
ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.
28Hänen hengityksensä on kuin virta, joka tulvii
ja ulottuu kaulaan asti;
se seuloo kansakuntia turmion seulassa
ja panee eksyttäväiset suitset kansojen suupieliin.
29Silloin te veisaatte
niinkuin yöllä, kun pyhä juhla alkaa,
ja sydämenne riemuitsee
niinkuin sen, joka huilujen soidessa astuu
vaeltaen Herran vuorelle,
Israelin kallion tykö.
30Herra antaa kuulla äänensä voiman
ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas
vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä,
pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä.
31Sillä Herran äänestä peljästyy Assur.
Hän lyö vitsalla.
32Ja jokaisella sallimuksen sauvan iskulla,
jonka Herra häneen satuttaa,
soivat vaskirummut ja kanteleet,
ja hän sotii häntä vastaan,
sotii kättä heiluttaen.
33Sillä aikoja sitten on polttopaikka valmistettu;
kuninkaallekin se on varattu.
Syvä ja leveä on sen liesi,
tulta ja polttopuita paljon.
Herran henkäys kuin tulikivi-virta sytyttää sen.
