31 LUKU. 31

₁Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään

ja turvautuvat hevosiin,

luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon,

ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri,

mutta eivät katso Israelin Pyhään,

eivät kysy neuvoa Herralta.

₂Mutta myös hän on viisas,

ja hän tuottaa onnettomuuden;

hän ei peruuta sanojansa,

vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan

ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.

₃Egypti on ihminen eikä Jumala,

ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.

Kun Herra ojentaa kätensä,

suistuu auttaja, ja autettava kaatuu,

ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

₄Sillä näin on Herra minulle sanonut:

Niinkuin leijona, nuori leijona,

murisee saaliinsa ääressä,

kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi,

eikä peljästy heidän huutoansa,

ei huoli heidän hälinästään,

niin Herra Sebaot on astuva alas

sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.

₅Niinkuin liitelevät linnut,

niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia —

varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.

₆Palatkaa, te israelilaiset, hänen tykönsä,

josta olette niin kauas luopuneet.

₇Sillä sinä päivänä jokainen hylkää

hopeaiset ja kultaiset epäjumalansa,

jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.

₈Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen,

ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen;

hän pakenee miekkaa,

ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.

₉Hänen kallionsa kukistuu kauhusta,

ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun

luota pakoon,

sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa

ja pätsi Jerusalemissa.