29 LUKU. 29

₁Voi Arielia, Arielia,

kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!

Liittäkää vuosi vuoteen,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

₂niin minä ahdistan Arielia,

ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,

oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.

₃Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan

ja saarran sinut vartiostoilla

ja luon vallit sinua vastaan.

₄Silloin sinä puhut maasta matalalta,

sanasi tulevat vaimeina tomusta,

sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,

puheesi tulee supisten tomusta.

₅Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva

niinkuin hieno pöly,

ja väkivaltaisten lauma

niinkuin lentävät akanat,

ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

₆Herra Sebaot etsiskelee sinua

ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,

kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,

kuluttavan tulen liekissä.

₇Niinkuin yöllinen uninäky

on oleva kansain lauma,

joka sotii Arielia vastaan,

kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan

ja sitä ahdistavat.

₈Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä,

mutta herää hiuka sydämessä,

ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa,

mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt

ja himoitsee juoda,

niin on oleva kaikki kansain lauma,

joka sotii Siionin vuorta vastaan.

₉Hämmästykää ja ihmetelkää,

tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää!

He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä,

hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

₁₀Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne

raskaan unen hengen

ja sulkenut teidän silmänne — profeettanne,

ja peittänyt teidän päänne — näkijänne.

₁₃Ja Herra sanoi:

Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan

ja kunnioittaa minua huulillaan,

mutta pitää sydämensä minusta kaukana,

ja koska heidän jumalanpelkonsa

on vain opittuja ihmiskäskyjä,

₁₄sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle

kummia tekoja — kummia ja ihmeitä,

ja sen viisaitten viisaus häviää,

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

₁₅Voi niitä,

jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta,

joiden teot tapahtuvat pimeässä

ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee,

kuka meistä tietää?"

₁₆Voi mielettömyyttänne!

Onko savi savenvalajan veroinen?

Ja sanooko työ tekijästään:

"Ei hän ole minua tehnyt",

tai sanooko kuva kuvaajastaan:

"Ei hän mitään ymmärrä"?

₁₇Vain lyhyt hetki enää,

niin Libanon muuttuu puutarhaksi,

ja puutarha on metsän veroinen.

₁₈Sinä päivänä kuurot kuulevat

kirjan sanat,

ja sokeiden silmät näkevät

vapaina synkeästä pimeydestä.

₁₉Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa,

ja ihmisistä köyhimmätkin

riemuitsevat Israelin Pyhästä.

₂₀Sillä väkivaltaisista on tullut loppu,

pilkkaajat ovat hävinneet,

ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

₂₁ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn

ja virittävät pauloja sille,

joka oikeutta puolustaa portissa,

ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.

₂₂Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti,

sanoo Jaakobin heimolle näin:

Ei Jaakob enää joudu häpeään,

eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

₂₃Sillä kun hän näkee,

kun hänen lapsensa näkevät

keskellänsä minun kätteni työn,

niin he pyhittävät minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja peljästyvät Israelin Jumalaa.

₂₄Ja hengessään eksyväiset

käsittävät ymmärryksen,

ja napisevaiset ottavat oppia.