23 LUKU. 23

Valittakaa, te Tarsiin-laivat,

sillä se on hävitetty talottomaksi, käymättömäksi;

kittiläisten maasta he saivat tämän tiedon.

₂Mykistykää, te rantamaan asukkaat!

Siidonin kauppamiehet, merenkulkijat,

täyttivät sinut.

₃Ja suuria vesiä kulki Siihorin siemen,

Niilivirran vilja;

se oli Tyyron sato,

ja siitä tuli kansojen kauppatavara.

₄Häpeä, Siidon,

sillä näin sanoo meri, meren linnoitus:

"En ole kivuissa ollut, en ole synnyttänyt,

en nuorukaisia kasvattanut, en neitoja vartuttanut".

₅Kun tämä kuullaan Egyptissä,

niin vavistaan Tyyron kuulumisia.

₆Menkää Tarsiiseen; valittakaa,

te rantamaan asukkaat.

₇Onko tämä teidän remuava kaupunkinne,

jonka alku on hamasta muinaisajasta,

jonka jalat kuljettivat sen kauas

muukalaisena asumaan?

₈Kuka on tämän päättänyt Tyyron osalle,

kruunujen jakelijan,

jonka kauppamiehet olivat ruhtinaita,

kauppiaat maanmainioita?

₉Herra Sebaot on sen päättänyt,

häväistäkseen kaiken koreuden korskan,

saattaakseen kaikki maanmainiot

halveksituiksi.

₁₀Tulvi yli maasi, tytär Tarsis, niinkuin Niilivirta;

ei ole patoa enää.

₁₁Hän on ojentanut kätensä meren yli,

järkyttänyt valtakunnat.

Herra on antanut käskyn Kanaania vastaan,

että sen linnoitukset hävitettäköön.

₁₂Hän sanoo: "Älä enää ilakoitse,

sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon.

Nouse, mene kittiläisten maahan;

et sinä sielläkään saa levätä.

₁₃Katso, kaldealaisten maa,

kansa, jota ei ollut enää olemassa,

jonka Assur oli valmistanut erämaan eläimille, —

ne pystyttävät vartiotorninsa,

ne kukistavat sen palatsit, tekevät sen raunioiksi.

₁₄Valittakaa, te Tarsiin-laivat,

sillä hävitetty on teidän linnoituksenne."

₁₆"Ota kantele, kierrä kaupunkia,

sinä unhotettu portto;

soita kauniisti, laula vireästi,

että sinut muistettaisiin!"