22 LUKU. 22

Mikä sinun on,

kun sinä kaikkinesi katoille nouset,

₂sinä humuavainen, pauhaava kaupunki,

sinä remuava kylä?

Surmattusi eivät ole miekan surmaamia,

eivät sotaan kuolleita.

₃Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat,

joutuivat vangiksi, jousta vailla;

keitä ikinä sinun omiasi tavattiin,

ne vangittiin kaikki tyynni,

kuinka kauas pakenivatkin.

₄Sentähden minä sanon:

"Kääntäkää katseenne minusta pois:

minä itken katkerasti;

älkää tunkeilko minua lohduttamaan,

kun tytär, minun kansani, tuhoutuu".

₅Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän

on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa.

Muurit murrettiin,

vuorille kohosi huuto.

₆Eelam nosti viinen,

tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen,

ja Kiir paljasti kilven.

₇Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista,

ratsumiehet asettuivat asemiin portin

eteen.

₈Hän riisui Juudalta verhon,

ja sinä päivänä sinä loit katseesi

Metsätalon asevarastoon.

₉Te huomasitte monta repeämää

Daavidin kaupungin muurissa

ja kokositte vedet Alalammikkoon;

₁₀te luitte Jerusalemin talot

ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin,

₁₁ja te teitte molempien muurien välille paikan,

johon Vanhan lammikon vedet koottiin.

Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet,

joka tämän tuotti,

häntä te ette nähneet,

joka tämän kauan sitten valmisti.

₁₂Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot,

kutsui itkuun ja valitukseen,

pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.

₁₃Mutta katso: on ilo ja riemu,

raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus,

lihan syönti ja viinin juonti!

"Syökäämme ja juokaamme,

sillä huomenna me kuolemme."

₁₄Niin kuului minun korviini

Herran Sebaotin ilmoitus:

"Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi,

ei kuolemaanne saakka,

sanoo Herra, Herra Sebaot."

₁₅Näin sanoo Herra, Herra Sebaot:

Mene tuon huoneenhaltijan tykö,

Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä.

₁₆"Mitä sinulla täällä on asiaa,

ja keitä sinulla täällä on,

kun tänne itsellesi haudan hakkautat,

hakkautat hautasi korkeuteen,

kallioon itsellesi asunnon koverrat?"

₁₇Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti:

hän kouraisee sinut kokoon,

₁₈kääräisee sinut keräksi

ja paiskaa pallona menemään

maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan.

Sinne sinä kuolet,

ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi,

sinä herrasi huoneen häpeä.

₁₉Minä syöksen sinut pois paikastasi;

hän kukistaa sinut asemastasi.

₂₀Mutta sinä päivänä minä kutsun

palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

₂₁ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi,

vyötän hänet sinun vyölläsi

ja panen sinun valtasi hänen käteensä,

niin että hän on oleva isänä

Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.