21 LUKU. 21

Niinkuin myrskytuulet kiitävät Etelämaassa,

niin tulee se erämaasta, peloittavasta maasta.

₂Julma näky ilmoitettiin minulle:

"Ryöstäjä ryöstää, hävittäjä hävittää.

Hyökkää, Eelam! Piiritä, Meedia!

Kaiken huokailun minä lopetan."

₃Sentähden minun lanteeni

ovat täynnä vavistusta,

minut valtaavat tuskat,

niinkuin synnyttäjän tuskat;

minua huimaa, niin etten kuule,

kauhistuttaa, niin etten näe.

₄Minun sydämeni värisee,

kauhu peljästyttää minut.

Ikävöimäni iltahämärän

se muuttaa minulle vavistukseksi.

₅Pöytä katetaan, matto levitetään,

syödään, juodaan.

Nouskaa, te ruhtinaat,

voidelkaa kilvet.

₆Sillä näin on Herra minulle sanonut:

"Mene, aseta tähystäjä;

hän ilmoittakoon, mitä näkee.

₇Ja kun hän näkee jonon ratsastajia parittain,

jonon aaseja, jonon kameleja,

niin kuunnelkoon tarkasti, hyvin tarkasti."

₈Ja hän huusi kuin leijona:

"Tähystyspaikalla, Herra,

minä seison alati, päivät pitkät,

pysyn vartiopaikallani kaiket yöt.

₉Ja katso, tuolla tulee jonossa miehiä,

parivaljakoita."

Ja hän lausui sanoen:

"Kukistunut, kukistunut on Baabel,

ja kaikki sen jumalain kuvat

hän on murskannut maahan".

₁₀Maahan puitu kansani,

puimatantereella poljettuni!

Mitä olen kuullut Herralta Sebaotilta,

Israelin Jumalalta,

sen minä teille ilmoitan.

Minulle huudetaan Seiristä:

"Vartija, mikä hetki yöstä on?

Vartija, mikä hetki yöstä on?"

₁₂Vartija vastaa: "Aamu on tullut,

mutta silti on yö.

Jos vielä kyselette, niin kyselkää;

tulkaa uudelleen."

Yöpykää Arabian viidakoissa,

dedanilaiset matkueet.

₁₄Menkää vastaan, viekää vettä janoaville.

Teeman maan asukkaat

ottavat pakolaiset vastaan, leipää tariten.

₁₅Sillä he ovat miekkoja paossa,

paljastettua miekkaa,

jännitettyä jousta ja sodan tuimuutta

paossa.