24 LUKU. 24

₁Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi,

mullistaa sen muodon

ja hajottaa sen asukkaat.

₂Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin,

niinkuin orjan, niin hänen herransa,

niinkuin orjattaren, niin hänen emäntänsä,

niinkuin ostajan, niin myyjän,

niinkuin lainanottajan, niin lainanantajan,

niinkuin velallisen, niin velkojankin.

₃Maa tyhjentämällä tyhjennetään

ja ryöstämällä ryöstetään.

Sillä Herra on tämän sanan puhunut.

₄Maa murehtii ja lakastuu,

maanpiiri nääntyy ja lakastuu;

kansan ylhäiset maassa nääntyvät.

₅Maa on saastunut asukkaittensa alla,

sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt,

hyljänneet iankaikkisen liiton.

₆Sentähden kirous kalvaa maata,

ja sen asukkaat syystänsä kärsivät;

sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat,

ja vähän jää ihmisiä jäljelle.

₇Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu,

kaikki ilomieliset huokaavat.

₈Loppunut on vaskirumpujen riemu,

lakannut remuavaisten melu,

loppunut kanteleitten riemu.

₉Ei laulaen viiniä juoda,

väkijuoma käy karvaaksi juojillensa.

₁₀Kukistettu on autio kaupunki,

joka talo teljetty, sisään pääsemätön.

₁₁Viinistä on kaduilla valitus,

kaikki ilo on mennyt mailleen,

riemu maasta paennut.

₁₂Jäljellä on kaupungissa hävitys,

portti on pirstaleiksi lyöty.

₁₃Sillä niin on käyvä maan päällä,

kansojen keskuudessa,

kuin öljypuuta karistettaessa,

kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä.

₁₄Ne korottavat äänensä ja riemuitsevat,

ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta:

₁₅"Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla,

ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan, nimeä".

₁₆Maan äärestä kuulemme ylistysvirret:

"Ihana on vanhurskaan osa!"

Mutta minä sanon:

"Riutumus, riutumus on minun osani, voi minua:

ryöstäjät ryöstävät,

raastaen ryöstäjät ryöstävät!"

₁₇Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi,

sinä maan asukas.

₁₈Joka pakenee kauhun ääntä,

se putoaa kuoppaan,

ja joka kuopasta nousee,

se puuttuu paulaan.

Sillä korkeuden akkunat aukenevat

ja maan perustukset järkkyvät.

₁₉Maa murskaksi musertuu,

maa halkee ja hajoaa,

maa horjuu ja huojuu.

₂₀Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut,

huojuu niinkuin lehvämaja.

Raskaana painaa sitä sen rikkomus,

se kaatuu eikä enää nouse.

₂₁Sinä päivänä Herra kostaa

korkeuden sotajoukolle korkeudessa

ja maan kuninkaille maan päällä.

₂₂Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan

ja suljetaan vankeuteen;

pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään.

₂₃Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää,

sillä Herra Sebaot on kuningas

Siionin vuorella ja Jerusalemissa,

ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.