Sálbma 17
1Davida rohkadus.
Hearrá, gula mu vuoigatlaš ášši,
fuomáš go mun čuorvvun.
Guldal mu rohkadusa – dat boahtá
vuoigadis baksamiin.
2Dus mun vuorddán vuoigatvuođa.
Du čalmmit oidnet mii lea duohta.
3Don geahččalat mu váimmu,
iskkadat dan ihkkunai,
don guorahalat mu,
muhto it gávnna mus vearrivuođa.
Mun in suddut njálmmiinan
4olbmuid láhkái.
Du sáni mielde mun lean váruhan
veahkaválddálaččaid bálgáin.
5Mun lean vádjolan du luottaid,
mu juolggit eai leat suibbodan.
6Mun čuorvvun du, Ipmil,
ja don vástidat munnje.
Guldal mu, gula mu sániid,
7čájet munnje iežat ovddolaš
buorrevuođa.
Don beasttát olgeš gieđainat
daid geat báhtarit vašálaččain
ja ohcet suoji du luhtte.
8Várjal mu dego čalbmegáhkát,
čiega mu soajáidat suoivanii
9ipmilmeahttumiin
geat fallehit mu,
jápminvašálaččain
geat birastahttet mu.
10Sii leat garradan váimmuset
ja váldán njálbmái čeavlás sániid.
11Dál sii birastahttet mu
gosa ain manan,
sii fáktejit mu
ja dáhttot časkit mu eatnamii.
12Sii leat dego gaikkodeaddji
nealgeledjon,
nugo vuođgŋi beahtu.
13Čuožžil, Hearrá!
Vuosttil vašálačča ja časkke su eatnamii!
Beastte mihkiinat mu heakka
ipmilmeahttumis.
14Hearrá, beastte mu gieđainat
dán máilmmi olbmuin,
dain geat leat ožžon
bálkkáset dán eallimis.
Muhto gallet daid
geaid don suodjalat,
divtte sin gallánit
ja guođđit valljugasvuođa
mánáidasaset.
15Mun beasan oaidnit du muođuid
danne go mun lean vuoiggalaš.
Go gohccán, de mun gallánan
du muođuid oaidnimiin.