Pappi

Vanhassa testamentissa papit toimivat välittäjinä Jumalan ja ihmisten kesken. Heillä oli tärkeä tehtävä pyhäkköteltassa ja temppelissä.

Pappien velvollisuudet ovat Vanhassa ja Uudessa testamentissa jokseenkin samankaltaiset.

Isältä pojalle

Israelissa papin asema oli periytyvä ja elinikäinen. 2. Moos. 28: 1-29:46 mukaan pappeus oli tarkoitettu Aaronille ja hänen jälkeläisilleen Leevin heimosta. Pappeudelle oli asetettu eräitä ehtoja. Jumala oli pyhä, ja siksi hänen pappiensa tuli käyttäytyä pyhästi (katso esimerkiksi 3. Moos. 21:1-23). Pappi ei saanut olla fyysisesti sairas, ja hänen oli noudatettava tiettyjä käytös- ja pukeutumissääntöjä (katso 2. Moos. 28: 1-43).

Ei omaa maa-aluetta

Kun luvattu maa jaettiin Israelin eri heimojen kesken, leeviläiset eli Leevin heimo, johon papit kuuluivat, ei saanut omaa maa-aluettaan. Heille annettiin useita kaupunkeja sekä erillisiä alueita, joilla he saattoivat elää ja elättää itsensä. Sen lisäksi papit elättivät itsensä temppeliin tuoduilla uhreilla ja temppeliveroilla.