Alttarisarvet

Toisen Mooseksen kirjan ja Ensimmäisen kuninkaiden kirjan mukaan sekä polttouhrialttarin että suitsukealttarin kulmiin oli muotoiltu ulokkeet. Niiden hepreankielinen nimi tarkoittaa ”sarvet (eläimen)”. 

Arkeologit ovat löytäneet Israelin ja Juudan kuningaskuntiin kuuluneista paikoista kymmeniä sarvilla varustettuja alttareita – niitä on löytynyt myös filistealaisten asuinpaikoista. Sarvia on löydetty suurista kivialttareista mutta myös pienemmistä suitsukealttareista.

Sarvien tarkkaa tarkoitusta ei tiedetä. Niillä saattoi olla käytännöllinen tarkoitus varmistaa, että uhri ei putoa alttarilta. Toisaalta niiden merkitys on saattanut olla symbolinen. Mooseksen kirjassa 3. Moos. 4:7 kerrotaan, että kun kyseessä oli puhdistusuhri tai sovitusuhri, uhrineläimen verta piti levittää suitsukealttarin ja polttouhrialttarin sarviin.

Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa 1. Kun. 1:50-51 kerrotaan, miten Adonia peloissaan tarttui alttarisarviin toivossa, että Salomo ei tappaisi häntä. On mahdollista, että pitäessään tiukasti kiinni alttarisarvista henkilö oli oikeudellisessa mielessä suojattu. Joab toimii samoin 1. Kun. 2:28. Se ei kuitenkaan auttanut häntä, vaan hänet surmattiin Salomon käskystä.

Nykyään on useita teorioita alttarin kulmissa olleiden sarvien alkuperästä. Yhden teorian mukaan sarvet edustivat alttarilla uhrattuja eläimiä. Toisen teorian mukaan alttarin sarvet olivat syyrialaisten alttareiden ja kulttiesineiden vaikutusta. Ne olivat tornin muotoisia ja kuvasivat uskonnollisten rituaalien suorittamista kuten suitsukkeiden polttamista katoilla. Tällaisia rituaaleja mainitaan esimerkiksi jakeissa Jer. 19:12-13 ja Jer. 32:29.