Rekisteröidy
Paasto Vanhassa testamentissa
Vanhassa testamentissa
Paaston syyt
Paastoaminen saattoi vahvistaa useita eri asioita tai toimia niiden merkkinä:
- Suru: esimerkkinä Daavid, joka paastosi Saulin ja Jonatanin kuoleman (2. Sam. 1:12
) sekä Abnerin kuoleman jälkeen (2. Sam. 3:35 ). - Katumus: Daniel paastosi sovittaakseen kansansa synnit (Dan. 9:3
). - Oman rukouksen
vahvistaminen: Psalmin 35 Ps. 35:13 laatija toivoo, että paastoaminen saa Jumalan vastaamaan hänen rukoukseensa. - Merkki Jumalalle omistautumisesta: varhaisessa juutalaisuudessa paasto oli hartauden merkki, aivan kuten rukoilu tai almujen antaminen köyhille.
Milloin ihmiset paastosivat?
Vanhassa testamentissa mainitaan useita kertoja yhteisöllinen paastoaminen:
- Tooran mukaan sovituspäivä
on ainoa päivä, jolloin kaikkien tuli paastota (3. Moos. 16:29 : ”Teidän on aina noudatettava tätä määräystä: seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä teidän tulee paastota, eikä kukaan teistä, ei myöskään keskuuteenne asumaan asettunut siirtolainen, saa silloin tehdä mitään työtä...” - Erityisesti pakkosiirtolaisuuden
jälkeisenä aikana alkoi esiintyä yhä enemmän vuosittaisia kokoontumisia, joiden yhteydessä ihmiset paastosivat. Sakarjan kirjassa mainitaan neljä paastopäivää (Sak. 8:19 ; katso myös Esra 8:21-23 ; Neh. 9:1 ). - Ihmiset paastosivat myös purimin
aikana. Tämä perinne liittyi kertomukseen siitä, miten juutalaiset pelastettiin Hamanin vainolta. Ennen purim-juhlaa paastotaan Esterin esimerkin mukaisesti yksi päivä (Est. 4:16 ).
