Suomen Pipliaseura

Paasto Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa paasto on uskonnollinen rituaali, joka saattoi tapahtua sekä yksilöllisesti että ryhmässä.

Paaston syyt

Paastoaminen saattoi vahvistaa useita eri asioita tai toimia niiden merkkinä:

  • Suru: esimerkkinä Daavid, joka paastosi Saulin ja Jonatanin kuoleman (2. Sam. 1:12) sekä Abnerin kuoleman jälkeen (2. Sam. 3:35).
  • Katumus: Daniel paastosi sovittaakseen kansansa synnit (Dan. 9:3).
  • Oman rukouksen vahvistaminen: Psalmin 35 Ps. 35:13 laatija toivoo, että paastoaminen saa Jumalan vastaamaan hänen rukoukseensa.
  • Merkki Jumalalle omistautumisesta: varhaisessa juutalaisuudessa paasto oli hartauden merkki, aivan kuten rukoilu tai almujen antaminen köyhille.

Milloin ihmiset paastosivat?

Vanhassa testamentissa mainitaan useita kertoja yhteisöllinen paastoaminen:

  • Tooran mukaan sovituspäivä on ainoa päivä, jolloin kaikkien tuli paastota (3. Moos. 16:29: ”Teidän on aina noudatettava tätä määräystä: seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä teidän tulee paastota, eikä kukaan teistä, ei myöskään keskuuteenne asumaan asettunut siirtolainen, saa silloin tehdä mitään työtä...”
  • Erityisesti pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana alkoi esiintyä yhä enemmän vuosittaisia kokoontumisia, joiden yhteydessä ihmiset paastosivat. Sakarjan kirjassa mainitaan neljä paastopäivää (Sak. 8:19; katso myös Esra 8:21-23; Neh. 9:1).
  • Ihmiset paastosivat myös purimin aikana. Tämä perinne liittyi kertomukseen siitä, miten juutalaiset pelastettiin Hamanin vainolta. Ennen purim-juhlaa paastotaan Esterin esimerkin mukaisesti yksi päivä (Est. 4:16).

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.18.12
Seuraa meitä