Aloitussanat

Paavali aloitti kaikki kirjeensä samalla tavalla. Hän mainitsee oman nimensä, vastaanottajat ja kertoo syyn kirjeeseen. Paavali toimi tässä oman aikansa kirjeenvaihtoperinteen mukaisesti.

Vakioaloitus

Paavali aloittaa kaikki kirjeensä kertomalla lähettäjän eli oman nimensä ja joskus muiden kirjoittajien kuten Timoteuksen nimen.

Lisäksi hän nimeää henkilön, jolle hän kirjoittaa. Vastaanottajat voivat olla yksittäisiä henkilöitä (Filemon) tai yksi tai useampi seurakunta, (kuten ”tervehtii kaikkia Roomassa olevia...”).  Toisessa lauseessa Paavali aina toivottaa siunausta kirjeensä lukijoille.

”

Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille

”.

Vuoden 1992 käännöksessä armoksi suomennettu sana sisältää kreikassa hyvyyden, suloisuuden, suosion ja lahjan merkityksiä ja siksi UT2020 kääntää alkutervehdystä toisin.

Captatio benevolentiae

Vakioaloituksen lisäksi useimmat Paavalin kirjeet alkavat myönteisellä maininnalla ihmisistä, joille hän kirjoittaa. Tämä on keino saada lukijat puolelleen. Paavali aloittaa esimerkiksi kirjeensä roomalaisille Room. 1:8-12 näin:

”

Ensiksi kiitän Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalaani teistä kaikista, sillä teidän uskostanne kerrotaan kaikkialla. Jumala, jota henkeni voimalla palvelen julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme

”.

Tätä johdannon viimeistä osaa kutsutaan joskus nimellä captatio benevolentiae, ja se esiintyi usein myös Paavalin (ei-kristittyjen) aikalaisten kirjeissä. Usein he kiittivät jumalia kirjeiden vastaanottajista – lukijoistaan ja kuulijoistaan.

Kahdessa kirjeessään Paavali jättää captation pois: nämä ovat Ensimmäinen kirje korinttilaisille ja Kirje galatalaisille. Molemmissa tapauksissa tämä johtuu todennäköisesti Paavalin ja seurakunnan jännitteisestä suhteesta. Näissä kirjeissä Paavali haluaa päästä suoraan asian ytimeen.