Nimen antaminen

Vanhan ja Uuden testamentin nimillä on usein jokin merkitys. Monissa tarinoissa äiti valitsee nimen lapselle tämän synnyttyä.

Henkilön nimi liittyy usein jotenkin hänen syntymäänsä tai viittaa hänen vanhempiensa menneisyyteen (katso esimerkiksi 1. Moos. 30:10-13 tai 1. Sam. 4:19-22).
Eläinten nimet olivat 600-luvulla eKr. suosittuja. Syntyessään vauva saatettiin nimetä eläimen mukaan esimerkiksi hiustensa värin takia. Näin ollen profeetta Hulda, joka esiintyy Toisessa kuninkaiden kirjassa ja Toisessa aikakirjassa, oli luultavasti saanut nimensä (”myyrä”), koska hänellä oli mustat hiukset.
Vanhemmat antoivat usein nimen, josta ilmeni heidän yhteytensä Jumalaan. Yleensä tällaiset nimet sisälsivät tavun ”el” tai ”jah”, kuten Samuel (Jumala kuulee), Elia/Elijahu (Herra on minun Jumalani) tai Ussia/Ussijahu (Herra on minun voimani).

Uuden testamentin aikaan oli käytössä myös virallinen nimenantotilaisuus. Se tapahtui ympärileikkauksen yhteydessä kahdeksantena päivänä. Tätä kuvataan Luukkaan evankeliumissa Luuk. 2:21.