Demonit Uudessa testamentissa

Uudessa testamentissa demonit ovat Saatanan apureita, jotka aiheuttavat sairauksia ja onnettomuuksia.

Demonit Saatanan apureina

Hellenistiseltä ajalta alkaen jotkut juutalaiset alkoivat pitää demoneita Saatanan käskyläisinä. Saatanan ohjeiden mukaisesti demonit aiheuttivat ihmisille onnettomuuksia. Jumala ja hänen enkelinsä vastustivat Saatanaa ja hänen demonejaan. Jumalan ja Saatanan viimeisessä ja ratkaisevassa taistelussa demonit tultaisiin hävittämään ikiajoiksi. Sama kuvaus löytyy myös Uudesta testamentista.

Demonit synoptisissa evankeliumeissa

Synoptisissa evankeliumeissa syytetään demoneja monenlaisista vaivoista ja vitsauksista: hulluudesta ( Matt 8:28 ), epilepsiasta ( Luuk. 9:39 ), sokeudesta ( Matt. 12:22 ) ja kuuroudesta ( Mark 9:25 ). Kaikkia sairauksia ei kuitenkaan selitetty näin, ja joitakin vaivoja pidettiin välillä normaalina sairautena, välillä demonien riivauksena.

Demonien karkottaminen ihmisistä oli tärkeä osa Jeesuksen työtä. Hänen valtansa demoneihin oli todiste uuden, Jeesuksesta alkavan valtakunnan syntymisestä (katso esimerkiksi Matt. 12:25-29 ). Alistamalla demonit valtaansa Jeesus osoitti olevansa Saatanaa voimakkaampi ja voittavansa hänet lopulta. Jeesus siirsi oppilailleen oman kykynsä hallita demoneita (katso esimerkiksi Mark. 3:13-19 ). Myös muut uskovat pystyivät ajamaan pois riivaajia (katso esimerkiksi Ap. t. 8:5-8 ).

Demonit muissa Uuden testamentin teksteissä

Muualla Uudessa testamentissa demonit esitetään ennen muuta pyhien ihmisten moraalisina ja hengellisinä vastustajina. Demonit yrittävät houkutella ihmisiä pois uskosta ja tekemään pahoja tekoja. (1. Tim. 4:1 ).