Jumalan kuninkuus

Muinaisessa Lähi-idässä, myös Vanhassa testamentissa, Jumalaa ajateltiin usein kuninkaana.

Vanhassa testamentissa Jumalan kuninkuus ilmenee selvästi ihmisten nimistä: Malkisua (”kuninkaani on apu”) tai Ahimelek (”veljeni on kuningas”). Varsinkin Psalmeissa Jumalaa kutsutaan säännöllisesti kuninkaaksi. Tämä kuningas voittaa kaikki vihollisensa maan päällä ja taivaassa. Hän jakaa oikeutta ja pitää huolta köyhistä, leskistä ja orvoista. Hän asuu taivaassa, jossa hän istuu kerubin kannattelemalla valtaistuimella.

Vanhan testamentin kirjoittajat pitivät Jumalaa – paitsi kuninkaana – myös ylimpänä tuomarina ja lainsäätäjänä. Nämä tehtävät liittyivät yhteen. Jumala kuvataan usein valtaistuimella istuvana tuomarina. Hyvä esimerkki tästä on Ps. 9:8. 

Myös muissa muinaisen Lähi-idän kulttuureissa jumala miellettiin kuninkaaksi. Babylonian uuden vuoden juhlissa juhlittiin uutta luomista. Siellä kerrottiin tai esitettiin kertomus, jossa Marduk-jumala voittaa kaaoksen. Ihmiset juhlivat sitä, että Marduk oli maailman kuningas. Egyptissä maanpäällisellä kuninkaalla ja jumalilla oli läheinen yhteys. Kuningasta pidettiin kuolemansa jälkeen jumalana.