Hasmonit

Hasmonit (tai Makkabit) oli pappiskuninkaiden suku, joka hallitsi itsenäistä juutalaisvaltiota vuosina 137-34 eKr. Hasmonit olivat ylipappi Mattatian ja hänen viiden poikansa jälkeläisiä. Näistä Juudas Makkabilainen johti ns. makkabilaiskapinaa seleudikien kuningasta Antiokhos IV Epifanesta vastaan. Hasmonien suku pysyi vallassa siihen asti, kunnes roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 63 eKr.

Hasmonien muodollinen valta kasvoi vähitellen. Mattatian poika Jonatan Apfus (160-143 eKr.) varmisti itselleen ylipapin aseman. Jonatanin kuoleman jälkeen kansa julisti hänen veljensä Simonin armeijan komentajaksi, juutalaisten johtajaksi ja ylipapiksi (apokryfinen 1. Makk. 14:25-49).

Simonin kuoltua vuonna 134 eKr. johtoon nousi hänen poikansa Johannes Hyrkanos. Tämän jälkeen kaikki korkeimmat virat pysyivät Hasmonien suvulla, ja ne periytyivät automaattisesti. Johannes Hyrkanoksen poika Aristobulos I (104–103 eKr.) oli ensimmäinen Hasmoni-hallitsija, jota kutsuttiin kuninkaaksi.

1. makkabilaiskirjan 1. Makk. 2:54 mukaan Makkabit ja/tai Hasmonit olivat pappi Pinehasin jälkeläisiä. Pinehas ryhtyi undefined aikana kovin ottein vastustamaan israelilaisten ja muiden kansojen sekoittumista (4. Moos. 25:6-13). Pinehas oli makkabilaiskapinan ihanteiden symboli: hän seurasi juutalaisia lakeja ja suojasi juutalaisia ulkopuolisilta vaikutteilta.

Myöhemmin hasmonihallitsijat toimivat pikemminkin käytännöllisesti kuin ihanteiden pohjalta. Vahvistaakseen omaa asemaansa he etsivät tukea seleukideilta, ptolemaiolaisilta sekä roomalaisilta hallitsijoilta. He olivat lopulta niin valmiita kompromisseihin uskonnollisissa ja kulttuurisissa kysymyksissä, että heidän suhteensa juutalaisten ja erityisesti fariseusten kanssa kiristyivät.

Hasmonikuningas Aleksanteri Jannaioksen hallitessa (103-76 eKr.) juutalaiset jopa kapinoivat häntä vastaan. Aleksanteri Jannaios murskasi kapinan ja ristiinnaulitsi 800 kapinallista.

Aleksanteri Jannaioksen seuraaja oli hänen vaimonsa Salome Aleksandra (76-67 eKr.). Salomen kuoleman jälkeen hänen kaksi poikaansa Hyrkanos II ja Aristobulos II vaativat kumpikin valtaistuinta itselleen.

Hyrkanoksen ja Aristobuloksen välinen konflikti johti sisällissotaan. Se päättyi vasta, kun roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 63 eKr. Roomalainen kenraali Pompeius nimitti Hyrkanoksen ylipapiksi ja lopetti samalla Hasmonien valtakauden. Juudeasta ja muista juutalaisista alueista tuli osa Rooman provinssia.