Viikko

Nykyään viikko on kiinteä, toistuva seitsemän päivän sykli. Viikon rytmi on riippumaton vuodenaikojen (vuoden) syklistä ja kuun syklistä (kuunkierto). Nykyisen viikon perusta on Vanhassa testamentissa. Sillä on oma syntyhistoriansa. Muinaisessa Israelissa tunnettiin seitsemän päivän rytmi, joka perustui kyntämis- ja sadonkorjuuaikoihin. Oli myös uskonnollisista juhlia, jotka kestivät seitsemän päivää. Vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen kiinteä seitsenpäiväinen viikko tuli juutalaisen kalenterin perustaksi.

Muinaisen sosiaalilainsäädännön mukaan maataloustyöntekijöillä piti olla säännöllinen vapaapäivä. Tämä lainsäädäntö suojasi köyhiä rikkaiden vallalta. Mesopotamiassa työläisten vapaapäivä oli kahdeksas päivä, ja joidenkin muiden kansojen keskuudessa kymmenes päivä. Israelissa työläisten vapaapäivä oli seitsemäs päivä. Tämä muistutti viikkorytmiä, mutta ei ollut sama asia. Kyseessä ei ollut ajan jakaminen kiinteisiin viikkoihin, vaan rytmitys koski ainoastaan tiettyjä maataloustöihin liittyviä ajanjaksoja.

Muinaisena aikana oli tavallista, että uskonnolliset juhlat kestivät seitsemän päivää. Tällaisia juhlia pidettiin Ugaritissa, Mesopotamiassa ja luultavasti myös muinaisessa Israelissa. Ne kestivät seitsemän päivää, koska numerolla ”seitsemän” oli erityinen merkitys – se symboloi täydellisyyttä.

Topic_1219_Babylonin vankeuden jälkeisenä aikana Jerusalemin ”temppeliyhteisö” syntyi uudelleen. Kaupunkiin palanneilla pakolaisilla oli tärkeä rooli temppeli jälleenrakennuksessa 500-luvulla eKr. He halusivat luoda uuden Israelin ja puhtaat jumalanpalvelusmenot. Uudella uskonnollisella kalenterilla oli tässä tärkeä rooli. Vanhassa kalenterissa juhlat liittyivät maanviljelysvuoteen; uudessa kalenterissa juhlat pääosin erotettiin siitä. Uuden järjestyksen ydin oli sapatti, viikoittainen pyhäpäivä. Siitä lähtien ajanlasku seurasi seitsemän päivän sykliä eli viikkoa!