Päätiet

Israelilaiset elivät strategisesti keskeisellä alueella. Sen eteläpuolella olivat Egypti ja Punainenmeri, pohjois- ja itäpuolella Mesopotamia ja Syyria sekä länsipuolella Välimeri. Maa-alueen läpi kulki jo varhain teitä, jotka olivat tärkeitä sekä kansainvälisen kaupan että Lähi-idän suurvaltojen välisten poliittisten ja sotilaallisten suhteiden kannalta.

Rannikkoalueiden reitti Egyptiin kulki rannikkoa pitkin pohjoiseen. Tämä reitti jakautui Jisreelin laaksossa: osa siitä kulki pitkin rannikkoa pohjoiseen Foinikian suuntaan ja toinen Galilean ja Hazorin kautta Bekaan laakson suuntaan.

Tien antiikinaikaista nimeä ei varmuudella tiedetä. 2. Moos. 13:17 kerrotaan ”Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin...”. Tämä voi olla viittaus rannikkoreitin eteläiseen osaan.

Kuninkaan valtatie (4. Moos. 20:17 ja 4. Moos. 21:22) kulki Punaisenmeren rannalta Eilatista itään ja Jordanjokea pitkin pohjoiseen Damaskoksen suuntaan. Se kulki Edomin, Moabin, Ammonin, Gileadin ja Basanin läpi. Mooseksen kirjoissa 5. Moos. 3:1 ja 4.Moos.  21:33 mainitaan ”Basaniin vievä tie”. Tämä oli luultavasti osa kuninkaan valtatietä.

Hiukan idempänä samaan suuntaan Kuninkaan valtatien kanssa kulki toinen tie, joka tunnettiin nimellä ”tie autiomaan halki”. Tämä voi olla tie, johon viitataan 5. Moos. 2:8. Kun edomilaiset eivät anna israelilaisten käyttää Kuninkaan valtatietä 4. Moos. 20:19-21, heidän täytyy kulkea kiertotietä, luultavasti ”tietä autiomaan halki”.

Neljäs tärkeä reitti kulki pohjoisesta etelään Israelin ja Juudan vuoristoisten alueiden läpi. Tämä tie alkoi Jisreelin laaksosta ja kulki Sikemin kautta Jerusalemiin sekä edelleen etelään Betlehemiin ja Hebroniin. Tämä voi olla se tie, joka mainitaan Tuomareiden kirjassa Tuom.21:19: ”Betelin ja Sikemin välinen tie”.