Savitiili

Muinaisessa Lähi-idässä savesta valmistettuja tiiliä käytettiin yleisesti rakennusmateriaalina.

Savitiilet tehtiin savesta, hiekasta, vedestä ja jostakin kuituisesta aineesta, kuten tikuista, oljista tai lannasta. Savitiiliä ei poltettu uunissa vaan ne kuivattiin auringossa. Poltettuja tiiliä ei käytetty Israelissa ennen roomalaista aikaa.

Savitiilien valmistus ei ollut vaikeaa. Se ei vaatinut ammattitaitoa, eivätkä valmistusaineet olleet kalliita. Savitiilien valmistusprosessi vaati kuitenkin paljon työvoimaa. Se vei paljon aikaa ja oli fyysisesti raskasta työtä.

Savitiilien pääaines oli kostea savi. Se sekoitettiin hiekkaan sekä olkiin tai akanoihin. Tuore savi otettiin joesta tai kuivasta joen uomasta (arabiaksi wadi). Hiekan avulla savesta saatiin kiinteämpää. Olki oli tärkeä ainesosa: se esti kuivuvaa savea kutistumasta ja repeytymästä ja vahvisti tiiltä.

Saven, hiekan ja oljen sekoitus vaivattiin jaloilla, ja joskus sopivan seoksen tekemiseen saattoi kulua neljäkin päivää. Sen jälkeen seoksen piti levätä muutaman päivän ajan. Sitten sitä vaivattiin uudelleen. Lopuksi saviseos puristettiin puisiin muotteihin, joilla se muotoiltiin suorakaiteen muotoisiksi tiiliksi. Tätä on kuvattu Nahumin kirjassa Nah. 3:14: "Astu alas liejuun, polje savea, tartu tiilimuottiin."

Tiilet otettiin pois muotista ja asetettiin aurinkoon kuivumaan. Noin viikon kuluttua savitiilet olivat valmiita käytettäviksi.

2. Mooseksen kirjassa 2. Moos. 5:6-18 kuvataan, miten israelilaiset joutuivat Egyptissä tekemään tiiliä faaraolle. Rangaistakseen heitä faarao määräsi, että israelilaisille ei enää anneta olkia, vaan heidän oli itse löydettävä ne. Tämä vaati paljon ylimääräistä työtä, koska olkia oli saatavilla vain heti sadonkorjuun jälkeisenä aikana.