Talo Vanhassa testamentissa
Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan asti niin sanottu neljän huoneen talo oli yleisin talotyyppi Israelissa ja Juudassa. Näitä taloja on löytynyt sekä kylistä että kaupungeista. Maaseudulla talot olivat yleensä suurempia kuin kaupungeissa. Arkeologien näkemyksen mukaan kaupunkitaloissa asui vain yksi perhe, maaseudulla yhteisessä talossa asui useita samaan klaaniin kuuluvia perheitä.
Neljän huoneen talo
Neljän huoneen talo koostui yleensä kolmesta vierekkäisestä huoneesta sekä neljännestä huoneesta, joka oli niiden takana ja koko rakennuksen levyinen. Talotyypistä esiintyi myös muunnelmia, kuten kolmen tai viiden huoneen talo. Aiemmin arkeologit arvelivat, että keskimmäistä huonetta ei olisi katettu, vaan se olisi ollut eräänlainen sisäpiha. Nykyään ajatellaan, että koko taloa peitti tasakatto. Luultavasti taloissa oli myös toinen kerros – niin sanottu ylähuone.
Huonejako
Pohjakerroksen huoneita käytetään pääasiassa ruoanlaittoon ja kotitaloustöihin, kuten kehruuseen, kutomiseen tai varastointiin. Joissakin taloissa huoneita käytettiin talleina. Majoitustilat olivat yläkerrassa. Siellä ihmiset söivät ja nukkuivat. Lisäksi talon kattoa käytettiin oleilemiseen ja lämpiminä kesäöinä myös nukkumiseen.
