Paavalin pelastussanoma

Paavalin esitti Roomalaiskirjeessä, että yksikään ihminen ei ollut hyvä, ja siksi kaikki ihmiset ansaitsivat Jumalan rangaistuksen. He saattoivat kuitenkin välttää rangaistuksen ja pelastua uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Tästä seurasi uusi elämäntapa, jossa synnillä ei tulisi olla sijaa.

Tämä sanoma ajoi Paavalin ristiriitaan useimpien oman aikansa juutalaisten kanssa. Nämä ajattelivat, että Jumala pelastaisi heidät, vaikka eivät uskoisikaan Jeesukseen Kristukseen.

Roomalaiskirjeen luvuissa 1-3 Paavali julistaa, että kaikki ihmiset tekevät syntiä. Tämä koski sekä juutalaisia että ei-juutalaisia. Koska kaikki ihmiset tekivät syntiä, he kaikki myös ansaitsivat Jumalan rangaistuksen.

Mutta Jumala oli hyvä ja hyvyytensä ("armonsa") tähden ihmiset saattoivat pelastua (”tulla vanhurskaiksi”). Jokainen saattoi pelastua, mutta vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen (Room. 3:27-30 ja Gal. 2:15-17).

Paavalin pelastussanoma asetti hänet ristiriitaan useimpien oman aikansa juutalaisten kanssa. Nämä uskoivat pelastuvansa, olivathan he Jumalan kansa.  He myös tiesivät tarkalleen, mitä Jumala odotti heiltä. Se oli kirjoitettu siihen lakiin, jonka Mooses oli saanut Jumalalta Siinain vuorella.

Paavalilla oli tästä asiasta hyvin erilainen näkemys. Hänen mukaansa juutalaiset itse rikkoivat Jumalan käskyjä (Room. 2:17-24 ja Gal. 3:19-25). Myös he ansaitsivat Jumalan rangaistuksen ja saattoivat pelastua vain, jos uskoivat Jeesukseen Kristukseen.

Kristityt saivat Pyhän Hengen, kun he katuivat ja heidät kastettiin. Sen jälkeen he kuuluivat Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle. Paavalin tiivisti tämän seuraavasti: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (Room. 13:8-10, 1. Kor. 13 ja Gal. 5:14).