Saatana Vanhassa testamentissa

Topic_192_Vanhassa testamentissa hepreankielinen sana satan tarkoittaa yleisesti "vastustajaa". Vain muutamissa kohdissa se viittaa nimenomaan taivaalliseen olentoon.

Hepreankielisessä Vanhassa testamentissa sana

satan

esiintyy lähes kolmekymmentä kertaa. Yleensä sillä viitataan ihmisiin, ja se tarkoittaa "vastustajaa" tai "syyttäjää" (esimerkiksi Job 31:35). Näissä tapauksissa sanalla ei ole mitään tekemistä yliluonnollisen Saatanan kanssa.

Vanhassa testamentissa on kolme kohtaa, joissa "Saatanalla" tarkoitetaan taivaallista olentoa:

Neljännessä Mooseksen kirjassa 4. Moos. 22:22 kutsutaan heprean sanalla

satan

Herran enkeliä , joka sulkee Bileamin tien. sanaa

satan

käytetään kuitenkin tässä tekstissä yleisessä merkityksessä "vastustaja": enkeli pysäyttää Bileamin ja on siksi tämän "vastustaja".

Saatanan merkitys teksteissä, joissa hän esiintyy taivaallisena olentona, on epäselvä. Eri tekstikohdat myös eroavat toisistaan. 

Jobin ja Sakarjan kirjoissa Job 1-2 ja Sak. 3:1-2 Saatana on osa taivaallista neuvostoa. Molemmissa näissä teksteissä Saatana on kielteinen voima ja Jumalan vastustaja. Hänen voimansa ovat kuitenkin rajalliset: Jumala päättää, mitä lopulta tapahtuu.

Ensimmäisessä aikakirjassa 1. Aik. 21:1 Saatanalla on enemmän valtaa. Hän esiintyy kiusaajana. Saatanan rooli tekstissä on ensisijaisesti vapauttaa Jumala pahuuden taakasta. Jumala ei aiheuttanut Daavidin syntiä (kuten Toisessa Samuelin kirjassa 2. Sam. 24:1), vaan sen takana oli Saatana.