Herran ehtoollinen
Kirkon alkuaikoina Herran ehtoollinen oli liturginen ateria, joka perustui Jeesuksen viimeiseen illalliseen kahdentoista oppilaansa kanssa juuri ennen kuolemaansa. Raamatussa käytetään eri sanoja, kun viitataan Herran ehtoolliseen:
- ”leivän murtaminen” (katso Ap. t. 2:42
) - ”Herran ateria” (katso 1. Kor. 11:20
) - ”ateria” (katso 1. Kor. 11:25
)
Jeesus ja ateriat
Evankeliumeissa aterioilla on tärkeä rooli. Jeesus syö illallista esimerkiksi fariseusten
Jeesuksen viimeinen illallinen on luonteva jatke sille, että Jeesuksen julkisissa esiintymisissä korostetaan yhteisten aterioiden merkitystä.
Herran ehtoollisen merkitys
Lähestyvä kuolema antaa Jeesuksen viimeiselle aterialle erityisen merkityksen. Jeesus sanoi oppilailleen, että hänen yhteytensä heihin ei pääty hänen kuolemaansa. Leipä ja viini, jotka Jeesus antoi oppilaille, olivat hänen ruumiinsa ja verensä. Kyse on elämästä, josta Jeesus luopui ristillä.
Jeesus kehotti oppilaita myös tulevaisuudessa viettämään tätä ateriaa hänen nimissään. Jeesus viittasi myös Jumalan valtakuntaan
Todellinen ateria
Ensimmäiset kristityt yhdistivät Herran ehtoollisen oikeaan ateriaan. Näin he osoittivat olevansa eräänlainen perhe ja kuuluvansa yhteen. Mutta tämä tapa aiheutti ongelmia, katso esimerkiksi 1. Kor. 11:17-34
Eri ilmenemismuodot
Kristillisissä kirkkokunnissa käytetään Herran ehtoollisesta eri nimityksiä. PPuhutaan ”Herran ehtoollisesta” ja eukaristiasta. Eukaristia tarkoittaa ”kiitosateriaa”; nimitys tulee kiitosrukouksesta, joka luetaan aterian alussa.
