Uskollisuus Vanhassa testamentissa: ihmisten uskollisuus

Vanhassa testamentissa ihmisiä kannustetaan olemaan uskollisia sanoissaan ja teoissaan. Uskollisuus on ydinasia suhteessa sekä Jumalaan että toisiin.

Erityisesti viisauskirjallisuudessa ja profeettojen kirjoissa ihmistä kehotetaan olemaan uskollinen:

Myös ihmisten tuli olla uskollisia. Heidän tuli toimia vilpittömästi, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti niin, että heihin saattoi luottaa.

Ruutin kirjassa Ruut 3:10 Boas kehuu Ruutia näin: ” olet osoittanut vielä suurempaa uskollisuutta sukuasi kohtaan kuin silloin, kun lähdit anoppisi mukaan.” Sananlaskuissa Sananl. 3:3 kehotetaan vaalimaan uskollisuutta sanoin: ” Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta – kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun”

Vanhassa testamentissa uskollisuus ja rakkaus liitetään toisinaan niin läheisesti yhteen, että yksi heprean sana, hesed saattaa sisältää molemmat merkitykset. Sanan voi silloin kääntää myös ”rakastava uskollisuus”. Sanaa hesed käytetään kuvaamaan esimerkiksi alamaisten uskollisuutta kuninkaalle (2. Sam. 2:5).

Aviollista uskollisuutta käsitellään Hoosean ja Jeremian kirjoissa, joissa se symboloi uskollisuutta Jumalan ja ihmisen liitossa. Aviorikoksen tehnyttä naista (Israel) verrataan hänen uskolliseen mieheensä (Herra):

Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä.  

 Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein,

    ja sinä tulet tuntemaan Herran.” (Hoosea 2:21-22).

LIsäksi uskollisuus tarkoittaa Jumalan varaan antautumista. Tämä edellyttää, että ihmiset palvelevat Jumalaa uskollisesti, vilpittömästi ja koko sydämellään (1. Sam. 12:24), eivätkä palvele muita jumalia (Joos. 24:14).

Uskollisiksi Ihmisiksi kutsutaan Moosesta (4. Moos. 12:7), Samuelia (1. Sam. 2:35) ja Hiskiaa (2. Kun. 18:6), koska he tottelivat Jumalaa.